Olen aivan viime aikoina - taas kerran - pistänyt henkilökohtaisia aktiviteettipalikoita uuteen järjestykseen. Se ei ole minulle uutta, sillä olen vastaavalla tavalla tehnyt jotakuinkin jokaisen vuoden alussa jo vuosikymmenien aikana.
Ne eivät ole olleet mitään uudenvuodenlupauksia vaan käytännön realiteettien aikaansaannoksia...
Olen taannoin onnistunut jättäytymään monista turhanpäiväisistä asioista ulkopuolelle, mutta rehellisesti sanottuna olen jäänyt niin sanotustusti roikkumaan joihinkin asioihin vanhasta muistista ja/tai kyseenalaisesta velvollisuuden tunteesta.
Tämän vuoden aikana lupaan itselleni ja nimenomaan vaimolleni, että olen entistäkin enemmän läsnä juuri tässä hetkessä.
Priorisoin joitakin asioita uudelleen toki avoimesti todeten, että kyllä ne pääsääntöisesti ovat tälläkin hetkellä kohdallaan.
Työssä ollessani totesin usein oppilailleni, että minä vihaan turhaa työtä kuin ruttoa. Näin on tilanne edelleenkin. Välillä minuunkin hiipii voimattomuuden tunne tai ainakin lähes sellainen.
Muun muassa tänään, vuosien, oikeastaan vuosikymmenien aikaisen vakisoittajani kanssa keskusteltuani. Hän on minun oma "häirikkösoittajani", jota olen yrittänyt auttaa - edelleenkin - mutta välillä tuntuu, että voimavarani loppuvat. Totaalisen turhaa ja turhauttavaa vanhojen asioiden vatvomista > suoraan suomennettuna paskan jauhamista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti