VENÄJÄLLÄ alkuvuoden näkyvin Suomen ja Venäjän suhteiden mediatapahtuma oli ulkoministeri Timo Soinin (sin) jäähyväisvierailu Moskovaan.
HIOSTUS alkoi helmikuun alussa. Tuolloin Moskovassa vierailivat sekä eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) että ulkoasiainvaliokunnan valtuuskunta Matti Vanhasen (kesk) johdolla.
Kanerva oli Moskovassa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen erityisedustajana. Hän totesi käymiensä korkea tason keskustelujen jälkeen, että Venäjän kannalta hyväksyttävän ratkaisun hakeminen Euroopan neuvostossa on ”Suomen velvollisuus”.
Rohkaisiko tämä ehkä venäläisiä korottamaan panoksia? Sen sijaan, että olisivat neuvotelleet maksamatta jääneistä jäsenmaksuistaan, he esittivätkin nyt uusia vaatimuksia: osa jo maksetuista jäsenmaksuistakin olisi syytä palauttaa heille.
Suomalaisvaltuuskunnalle tehtiin selväksi, että Euroopan neuvoston ongelmat ovat yksinomaan sen omaa syytä ja että Venäjälle esitetyt ”kuusi vaatimusta ovat tarkoituksellisesti mahdottomia täyttää”.
Liittoneuvoston varapuhemies ilmoitti, että Venäjä laskeekin nyt sen varaan, että ”Suomi toimii aktiivisesti ja rakentavasti kriisiä ratkaistaessa”. Duuman kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtajan Leonid Slutskin mukaan ”suomalaiset ymmärsivät Venäjän lähestymistavan asiaan”.
Mutta huolellisinkaan pohjustus ei aina tuota toivottua tulosta. Tämä kävi ilmi, kun ulkoministeri Soini 12.2. tapasi Sergei Lavrovin Moskovasssa.
KUN Soini varoitti Venäjää lähtemästä Euroopan neuvostosta ja ilmoitti Suomen pyrkivän sovittelemaan kiistoissa vain, jos valmiutta kompromisseihin on molemmin puolin, ulkoministeri Lavrov totesi tylysti, että ”kriisin ovat aiheuttaneet russofobisten EU-jäsenten aggressiiviset toimet”.
Syytöksiä Lapissa havaitusta gps-häirinnästä Lavrov piti mielikuvituksen tuotteena. Venäjän sotilasjohto olisi kuitenkin valmis keskustelemaan asiasta suomalaisten kanssa, mutta vain jos ovat nämä ”ovat valmiit keskustelemaan vakavasti aikuiseen tapaan”.
Kylmää vettä Soini sai niskaansa myös tulevan EU-puheenjohtajuuden osalta. Lavrov ilmoitti suoraan, että ”EU:n vaatimus Venäjälle Minskin sopimusten noudattamisesta keskusteluyhteyden normalisoimiseksi ei tule onnistumaan”. Näin Lavrov tuli julkisesti todenneeksi sen, minkä monet ovat päätelleet jo aiemmin: Venäjällä ei ole tarkoitustakaan noudattaa sopimusta, jota sen oma hallitus on ollut laatimassa ja hyväksymässä.
LENINGRADIN piirityksen päättymisen vuosipäivä synnytti Venäjällä valtavan määrän julkista keskustelua, jossa Suomella oli oma, yleensä kielteinen osansa. Aihetta käsitteli 2.2. myös hyvästä journalismistaan tunnetun radioasema Eho Moskvyn erikoistoimittaja Julia Latynina omassa nimikko-ohjelmassaan.
Hän pohti Leningradin saarron aikaisen ruokahuollon ongelmia ja muistutti, että kaupungin pohjoispuolella ei ollut saksalaisia vaan suomalaisia joukkoja. Ne olivat pysähtyneet maiden väliselle vanhalle rajalle, eivät osallistuneet kaupungin pommituksiin eivätkä hyökänneet sitä kohti.
Latynina muistutti, että sota Suomea vastaan alkoi Neuvostoliiton ollessa vielä Saksan liittolainen. Suomalaiset eivät siis kirjoittajan arvion mukaan alunperin suhtautuneet Neuvostoliittoon vihamielisesti, mutta joutuivat Hitlerin hyökättyä pakostakin liittoutumaan Saksan kanssa.
”Sitäkin voi pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos Stalin ei Saksan hyökättyä olisi antanut käskyä Suomen kaupunkien pommittamisesta. Todennäköisesti Suomi ei olisi liittynyt sotaan, jolloin siltä suunnalta ei olisi ollut piiritystäkään ja kaupungin ruokahuolto olisi voitu hoitaa ongelmitta”, Latynina pohdisteli.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
- VenäjäSeuraa
- Euroopan unioniSeuraa
- Jarmo MäkeläSeuraa
- KolumnitSeuraa
- SuomiSeuraa
- Timo SoiniSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti