Päätimme viikolla kesäisen kalakaverini kanssa käydä tänään Kemin Selkäsaaressa. Ajatuksena oli terassien lumenluonti ainakin osittain. Reissu olisi kalakaverilleni ensimmäinen suksien päällä tälle talvelle, minulle toinen...
Kyllä, olimme liikkeellä jo puoli yhdeksältä aamulla. Hiihtelimme kaupungin latukoneen jälkiä, jotka olivat hiukan tukkeutuneet, aina Selkäsaaren pohjoisrantaan saakka.
Onneksi joku oli ajellut moottorikelkalla mökkirantaan ladun kääntyessä menosuunnassa vasemmalle.
Tosin ei ollut helppoa sekään, sillä moottirikelkkauran sivut upottivat ja meidän molempien suksillaliikkumistaidot ovat hiukan "kesäterässä". Minun oli pakko ottaa sukset jalasta mökkirannassa kiivetessäni rinnettä ylös mökille, oli pehmeää, kalakaverini hoiti nousun suksien päällä - hyvä niin.
Aluksi loimme vuorotellen pohjoiseen suuntautuvalta terasilta noin kolmanneksen raskaasta lumesta tyhjäksi.
Murukahvit ja eväsleivät, jonka jälkeen loimme itään suuntautuvan ns. sinisen terassin puhtaaksi lumista. Se oli huomattavan helppo, sillä olin sen tammikuussa puhdistanut.
Kerroin kalakaverilleni ensi kesänä mahdollisesti tontilla tehtävistä töistä, jossa talkoomiehilläkin olisi tarvetta. Samalla kertasin mökkimme mielenkiintoiset syntyvaiheet vuonna 2010-2011.
Emme malttaneet olla vielä lähtiessämme "lämpimiksemme" hiukan lapioimatta isoa terassia. Nyt siitä jäi noin kolmannes puhdistamatta.
Lähdimme paluumatkalle suorinta reittiä, se kukaties oli virhe. En muista koskaan aikaisemmin liikkuneeni niin raskaassa, upottavassa , osittani vesisohjoisessa lumessa. Onneksi sitä ei ollut pitkää matkaa.
Edellisen "seikkailun" jälkeen oli mukava tulla myötätuulessa latukoneella ajettuja latuja osan matkasta.
Pilkkijöitä ja moottorikelkkailijoita näytti olevan liikkeellä. Hiihtäjiä meidän lisäksi ei ensimmäistäkään.
Oli mukava reissu, jonka yhteydessä maailmanpolitiikan järjettömyydetkin tuli taas kertaalleen kerratuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti