Kyllä, päätimme lähteä käväisemään merenjäällä jalkaisin. Menomatkalla Kemin sisäsatamaan poikkesimme Karjalahdella viemässä kotitalousmuovia, - lasia ja - metallia, lähinnä lasipurkkien kansia.
Sisäsataman parkkipaikalla oli jo aamukymmenen aikoihin aika lailla autoja. Parkkipaikalla tapasimme lähinaapurimme pilkkivarusteita ahkiossa vetämässä. Kävelimme hänen rinnallaan merenjäälle. Hän kertoi, että hän ei ole käynyt kahteen vuoteen pilkillä ja kääntyi rannan suuntaan.
Me jatkoimme kävelyuraa pitkin Selkäsaarta kohti ja käännyimme siitä Pikkuleton saariryppään suuntaan...
Merenjäällä oli hiihtäjiä, kävelijöitä, pilkkijöitä, moottorikelkkoja, jne. vaikka sää ei ihan parhain mahdollinen ollutkaan. Ei auringonpaistetta ja aika navakka vastatuuli mennessä, toki hyvä myötänen tullessa.
Me emme kävelleet pitemmälle kuin Pikkuleton saariryppään kohdalle ja käännyimme takaisin. Pikkuleton ja Selkäsaaren välisellä alueella oli lumen alla kosteaa, vettä...
Kävimme katsomassa naapurimme pilkkitouhuja sisäsataman rannan tuntumassa. Kolme ahventa oli siihen mennessä tullut. Hän sanoi pilkkivänsä muovimadoilla, jotka kalan suussa eivät oletettavasti maistu yhtä hyviltä kuin luonnonmadot tai toukat. Illaksi paistiahvenet naapurimme aikoi nostaa ja niin varmaan tekeekin...
Mukava jäälläkävely. Varmaan seuraavalla kerralla menemme Selkäsaaren pohjoispäätyyn mökillemme kukaties jo ensi viikolla tai viimeistään seuraavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti