POPULISMI-TERMIÄ on viime vuosina käytetty niin ahkerasti ja löysästi, että se on kärsinyt inflaation. Jos melkeinpä mikä tahansa on populismia, mikään ei ole populismia.
Termi on alkanut tarkoittaa lähinnä oikeistopopulismia, vaikka on olemassa myös vasemmistopopulismia. Eikä populismi ole vain kielteinen ilmiö.
Populismi on alkanut tarkoittaa likimain kaikkea kansansuosion tavoittelua. Sitä se ei ole. Suosiotahan tavoittelevat kaikki poliitikot ja puolueet demokratiassa ja vapaissa vaaleissa.
POPULISMILLA ei ole yhtä ideologiaa. Sen selvin tuntomerkki on käsitys, että yhteiskunta jakautuu vallan turmelemaan eliittiin ja puhtoiseen, aina oikeassa olevaan kansaan. Veikko Vennamo sen kiteytti: ”Kyllä kansa tietää!”
Tietenkin hän oli väärässä. Populismin kannatushan perustuu päinvastoin siihen, ettei osa kansasta tiedä.
Kansalla ei ole myöskään sellaista ”kansan oikeustajua”, jolla Juha Sipilän hallitus perustelee sen selvittämistä, löytyisikö kansainvälisistä sopimuksista porsaanreikiä, joiden avulla voisimme vapautua velvoitteistamme kunnioittaa turvapaikkaa etsivien ihmisoikeuksia. Muuta tarkoitustahan ei selvityksellä voi olla.
POPULISTIT uskottelevat olevansa ainoita, jotka tietävät, mitä kansa tai ”hiljainen enemmistö” ajattelee ja tarvitsee. Tässä he muistuttavat huvittavasti kommunisteja, jotka kuvittelivat olevansa tiedostava etujoukko.
Oikeisto- ja vasemmistopopulismi ammentavat kannatuksensa paljolti samoista lähteistä. Molemmat vastustavat globalisaatiota ja EU:ta. Molemmat sanovat ajavansa työväestön, köyhän tai ”unohdetun” kansan asiaa. Ne saavat myös pääosan kannatuksestaan näiltä väestöryhmiltä.
SEN EROTTAMINEN, milloin on kyse oikeisto- milloin vasemmistopopulismista, on usein vaikeaa. Kumpaa on esimerkiksi Italian hallituksen politiikka? Giuseppe Conten hallitus näkee EU:n talouskurin pelkkänä rasitteena, kannattaa velkaelvytystä ja alijäämäistä budjettia ja uskottelee tulevan kasvun hoitavan velat.
Täsmälleen samanlaista talouspolitiikkaa ajavat myös vasemmistopopulistit – Suomessakin. Italian hallituksen linja on kuitenkin muissa asioissa kutakuinkin päinvastainen kuin vasemmistopopulistien.
ITALIAN HALLITUKSESSA on kaksi erilaista populistipuoluetta. Viiden tähden liikkeen ideologiasta ei tiedä edes sen johto. Pohjoisen liitossa taas on vahvoja äärioikeistolaisia piirteitä. Niinpä hallituksen näkyvin piirre on tiukka maahanmuuttovastaisuus.
Populismia pitävät kielteisenä ilmiönä likimain kaikki muut paitsi populistit itse. Aihettakin on. Populismi perustuu aina valheelliseen kuvaan todellisuudesta ja tietoiseen valheiden levittämiseen. Populisti pettää aina. Britannia on karmein esimerkki, miten populismi voi johtaa koko kansakunnan järjettömään kaaokseen ja suunnattomaan onnettomuuteen.
Populismi voi kuitenkin olla myös demokratian henkireikä ja poliittisen uudistumisen moottori. Kehittyneetkin demokratiat tarvitsevat joskus potkun takamuksiinsa, jotta eivät jähmettyisi eivätkä päättäjät unohtaisi kansalaisiaan.
NÄITÄ MYÖNTEISIÄ elementtejä oli myös perussuomalaisten ensimmäisessä jytkyssä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Mutta ei ole ollut enää sen jälkeen, kun puolue hylkäsi vennamolaisen perintönsä ja muuttui maahanmuuton vastustukseen keskittyväksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi.
Oikeistopopulismi perustuu käsitykseen ihmisten ja ihmisryhmien ”luonnollisesta” eriarvoisuudesta, kiihkonationalismiin, vihan lietsontaan etnisin ja uskonnollisin perustein, usein myös selvään rasismiin.
Oikeistopopulismista on lyhyt matka fasismiin. Esimerkiksi Perussuomalaisten nuorisojärjestö lähenee avoimesti natsismia.
Lue lisää täältä: Radikaalit pääsivät niskan päälle perussuomalaisten nuorisojärjestössä – suljetulla keskustelupalstalla julistetaan rotuoppia ja haukutaan Halla-ahoa
MAISSA, JOISSA oikeistopopulistit ovat saaneet vallan, he ovat ryhtyneet purkamaan demokratian ja oikeusvaltion perustuksia, rajoittamaan sananvapautta ja muiden poliittisten voimien toimintaoikeuksia.
Vasemmistopopulistit ovat saaneet aikaan pahinta jälkeä siellä, missä ovat päässeet soveltamaan käytäntöön talouspolitiikkaansa. Köyhien asiaa ajaessaan he ovat pahimmillaan suistaneet koko valtakuntansa – ja köyhänsä – kurjuuteen. Ääriesimerkki tästä on tietenkin rikas öljyvaltio Venezuela.
Oikeistopopulistit sekä tarkoittavat että tekevät pahaa, vasemmistopopulistit tarkoittavat hyvää, mutta saavat aikaan pahaa. Kun niiden välillä valitsee, valitsee pahuuden ja hölmöyden välillä.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Termi on alkanut tarkoittaa lähinnä oikeistopopulismia, vaikka on olemassa myös vasemmistopopulismia. Eikä populismi ole vain kielteinen ilmiö.
Populismi on alkanut tarkoittaa likimain kaikkea kansansuosion tavoittelua. Sitä se ei ole. Suosiotahan tavoittelevat kaikki poliitikot ja puolueet demokratiassa ja vapaissa vaaleissa.
POPULISMILLA ei ole yhtä ideologiaa. Sen selvin tuntomerkki on käsitys, että yhteiskunta jakautuu vallan turmelemaan eliittiin ja puhtoiseen, aina oikeassa olevaan kansaan. Veikko Vennamo sen kiteytti: ”Kyllä kansa tietää!”
Tietenkin hän oli väärässä. Populismin kannatushan perustuu päinvastoin siihen, ettei osa kansasta tiedä.
Kansalla ei ole myöskään sellaista ”kansan oikeustajua”, jolla Juha Sipilän hallitus perustelee sen selvittämistä, löytyisikö kansainvälisistä sopimuksista porsaanreikiä, joiden avulla voisimme vapautua velvoitteistamme kunnioittaa turvapaikkaa etsivien ihmisoikeuksia. Muuta tarkoitustahan ei selvityksellä voi olla.
POPULISTIT uskottelevat olevansa ainoita, jotka tietävät, mitä kansa tai ”hiljainen enemmistö” ajattelee ja tarvitsee. Tässä he muistuttavat huvittavasti kommunisteja, jotka kuvittelivat olevansa tiedostava etujoukko.
Oikeisto- ja vasemmistopopulismi ammentavat kannatuksensa paljolti samoista lähteistä. Molemmat vastustavat globalisaatiota ja EU:ta. Molemmat sanovat ajavansa työväestön, köyhän tai ”unohdetun” kansan asiaa. Ne saavat myös pääosan kannatuksestaan näiltä väestöryhmiltä.
SEN EROTTAMINEN, milloin on kyse oikeisto- milloin vasemmistopopulismista, on usein vaikeaa. Kumpaa on esimerkiksi Italian hallituksen politiikka? Giuseppe Conten hallitus näkee EU:n talouskurin pelkkänä rasitteena, kannattaa velkaelvytystä ja alijäämäistä budjettia ja uskottelee tulevan kasvun hoitavan velat.
Täsmälleen samanlaista talouspolitiikkaa ajavat myös vasemmistopopulistit – Suomessakin. Italian hallituksen linja on kuitenkin muissa asioissa kutakuinkin päinvastainen kuin vasemmistopopulistien.
ITALIAN HALLITUKSESSA on kaksi erilaista populistipuoluetta. Viiden tähden liikkeen ideologiasta ei tiedä edes sen johto. Pohjoisen liitossa taas on vahvoja äärioikeistolaisia piirteitä. Niinpä hallituksen näkyvin piirre on tiukka maahanmuuttovastaisuus.
Populismia pitävät kielteisenä ilmiönä likimain kaikki muut paitsi populistit itse. Aihettakin on. Populismi perustuu aina valheelliseen kuvaan todellisuudesta ja tietoiseen valheiden levittämiseen. Populisti pettää aina. Britannia on karmein esimerkki, miten populismi voi johtaa koko kansakunnan järjettömään kaaokseen ja suunnattomaan onnettomuuteen.
Populismi voi kuitenkin olla myös demokratian henkireikä ja poliittisen uudistumisen moottori. Kehittyneetkin demokratiat tarvitsevat joskus potkun takamuksiinsa, jotta eivät jähmettyisi eivätkä päättäjät unohtaisi kansalaisiaan.
NÄITÄ MYÖNTEISIÄ elementtejä oli myös perussuomalaisten ensimmäisessä jytkyssä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Mutta ei ole ollut enää sen jälkeen, kun puolue hylkäsi vennamolaisen perintönsä ja muuttui maahanmuuton vastustukseen keskittyväksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi.
Oikeistopopulismi perustuu käsitykseen ihmisten ja ihmisryhmien ”luonnollisesta” eriarvoisuudesta, kiihkonationalismiin, vihan lietsontaan etnisin ja uskonnollisin perustein, usein myös selvään rasismiin.
Oikeistopopulismista on lyhyt matka fasismiin. Esimerkiksi Perussuomalaisten nuorisojärjestö lähenee avoimesti natsismia.
Lue lisää täältä: Radikaalit pääsivät niskan päälle perussuomalaisten nuorisojärjestössä – suljetulla keskustelupalstalla julistetaan rotuoppia ja haukutaan Halla-ahoa
MAISSA, JOISSA oikeistopopulistit ovat saaneet vallan, he ovat ryhtyneet purkamaan demokratian ja oikeusvaltion perustuksia, rajoittamaan sananvapautta ja muiden poliittisten voimien toimintaoikeuksia.
Vasemmistopopulistit ovat saaneet aikaan pahinta jälkeä siellä, missä ovat päässeet soveltamaan käytäntöön talouspolitiikkaansa. Köyhien asiaa ajaessaan he ovat pahimmillaan suistaneet koko valtakuntansa – ja köyhänsä – kurjuuteen. Ääriesimerkki tästä on tietenkin rikas öljyvaltio Venezuela.
Oikeistopopulistit sekä tarkoittavat että tekevät pahaa, vasemmistopopulistit tarkoittavat hyvää, mutta saavat aikaan pahaa. Kun niiden välillä valitsee, valitsee pahuuden ja hölmöyden välillä.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti