LAUANTAIN ja sunnuntain välisenä yönä, hieman ennen valomerkkiä, Viking Gabriellan Club Mar -yökerhon baaritiskillä oli keskustan kohtalonhetki. Silloin saattoi selvitä, miten puolueelle käy kevään eduskuntavaaleissa.
Keskusta järjestää tänä viikonloppuna vaaliristeilyn Itämerellä. Laivalle puolue lähti hankalassa tilanteessa. Ei vain siksi, että kannatuskyselyt povaavat vaalitappiota, vaan ennen kaikkea siksi, että se ei tunnu puolueväkeä juuri hetkauttavan.
Tuntuu, että keskustalta on veto poissa. Yleistunnelma on apaattisen alistunut. Tällainen mielikuva on syntynyt, kun olen keskustalaisten kanssa viime aikoina jutellut.
Niitä hän ei suostunut paljastamaan, paitsi yhden: metsänomistajat.
Jos siis kaikki Suomen metsänomistajat äänestäisivät keskustaa, se olisi kirkkaasti suurin puolue. Aikamoinen valttikortti siis.
Mielessäni naureskelin politrukin puheille.
Metsänomistajat eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. Kaupunkilaismetsänomistajien määrä on kasvanut. He edustavat eri ammatti- ja tuloluokkia eivätkä välttämättä miellä itseään ensisijaisesti metsänomistajiksi.
Kyseessä voi olla lääkäri, internetin sisällöntuottaja tai eläkeläinen, joka sattuu omistamaan metsää, usein perittyä.
Esimerkiksi eräs hyvin tuntemani rouva Katajanokalta suhtautuu omistamaansa metsään intohimoisesti ja viettää kaiken vapaa-aikansa siellä möyrimällä, mutta tuskinpa hän silti äänestää keskustaa. Hänen äänestyskäyttäytymiseensä vaikuttavat metsänomistuksen sijaan muut tekijät.
VANHASSA maailmassa äänestettiin luokkapohjaisesti. Duunarit äänestivät demareita tai kommunisteja, maanviljelijät maalaisliittoa ja virkamiehet kokoomusta.
Sittemmin tämä luokkakytkös on heikentynyt. Eihän meillä ole entiseen tapaan tehdasduunareita eikä maanviljelijöitä – tai ylipäätään luokkia. Puolueet ovat muuttuneet yksittäisten väestöryhmien etujen ajajista yleispuolueiksi.
Nykyisin korostuvat yksilöllisyys ja moniarvoisuus, mikä on johtanut siihen, että äänestyspäätökseen vaikuttavat puolue- ja luokkasiteiden sijaan aiempaa enemmän arvot ja yksittäiset asiat. Äänestäjät napsivat näitä itselleen tärkeitä asioita puolueiden tarjonnasta kuin supermarketin hyllyltä.
Eihän tällaisessa postmodernissa maailmassa voi olla metsänomistajapuoluetta. Ei voi. Näin ajattelin.
Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo, metsänomistaja muuten itsekin, kuitenkin toppuuttelee minua.
Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksessa noin kolmasosa vastaajista kertoi, että omaan puoluevalintaan vaikutti ratkaisevasti tai melko paljon se, että puolue ajaa sen ammattiryhmän etua, johon vastaaja kuuluu. Sama osuus löytyy myös muista tämän vuosituhannen vaalitutkimuksista.
Heikki Paloheimo innostuu aiheesta ja lupaa laskea eduskuntavaalitutkimuksen datan pohjalta lompakkoäänestämistä kuvaavan grafiikan.
Grafiikasta näkee, että erityisen vahvaa lompakkoäänestäminen on Sdp:ssä.
Demareiden äänestäjistä iso osa työskentelee julkisella sektorilla – mikä varmaan osaltaan selittää sitä, että Sdp vastustaa niin vimmaisesti kaikkia julkisen sektorin leikkauksia. Sdp:n äänestäjäkunnasta löytyy myös paljon eläkeläisiä, mikä ehkä selittää puheenjohtaja Antti Rinteen vappulupausta pienimpien eläkkeiden sadan euron kertakorotuksesta.
Ehkä maailma ei olekaan niin postmoderni kuin kuvittelin.
MAASEUDUN TULEVAISUUS -lehti julkaisi viime keväänä MTK:n Metsätutka-tutkimuksen, jossa kysyttiin metsänomistajilta, mitkä puolueet heidän mielestään suhtautuvat myönteisimmin metsätalouteen.
Metsänomistajista peräti 74 prosenttia mainitsi keskustan. Kakkosena oli kokoomus 34 prosentilla. Sitten tulivat perussuomalaiset (8 prosenttia) ja vihreät (6 prosenttia). Sdp:n mainitsi metsätalousmyönteisenä puolueena vain kaksi prosenttia vastaajista.
Asiaa kysyttiin myös päinvastoin. Metsätalouskielteisimmäksi puolueeksi vastaajat nostivat vihreät.
Metsätutka-kyselyn otos on pieni (552 vastaajaa) ja virhemarginaali iso (4 prosenttiyksikköä suuntaansa), mutta silti viesti on selvä: metsänomistajien mielestä keskusta on metsätalouspuolue.
Jatkoin tilastojen kaivelua, ja selvisi, että muutos metsänomistajakunnassa ei olekaan niin suuri kuin olin luullut.
Vaikka kaupungeissa asuvien metsänomistajien määrä on lisääntynyt, metsänomistajista peräti 40 prosenttia asuu edelleen tiloilla. Metsänomistajista 55 prosenttia asuu haja-asutusalueella.
He ovat siis sitä väkeä, joka on perinteisesti tavannut äänestää keskustaa. Metsänomistajat ovat itse asiassa keskustan ydinkannattajaryhmää.
Ja tästä päästäänkin keskustan tämän hetken ongelmiin. Näyttää nimittäin siltä, että omat uhkaavat jäädä vaaleissa kotiin. Tammikuun puolivälissä julkaistusta HS-gallupista selvisi, että edellisissä kuntavaaleissa keskustaa äänestäneistä vain 53 prosenttia olisi valmis äänestämään nyt eduskuntavaaleissa uudestaan keskustaa.
Ei ihme, että keskusta yrittää nyt takoa omille viestiä, että keskustan äänestäminen on metsänomistuksen tuottojen kannalta taloudellisesti järkevin vaihtoehto.
Siksi keskusta on niin innokkaasti repostellut Sdp:n sekavia hakkuukantoja. Siksi ex-kansanedustaja Mikko Kärnä on väsymättä roiminut vihreitä sosiaalisessa mediassa. Siksi keskusta on pontevasti vastustanut metsätalousmaan siirtämistä kiinteistöverotuksen piiriin – vaikka yksikään puolue ei ole sitä edes esittänyt.
Omat pitää innostaa vaaliuurnille.
Tämän vuoksi on kiinnostavaa, mitä Viking Gabriellan Club Mar -yökerhon baaritiskillä tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Jos keskustaväki haukkui siellä omat ja vieraat sekä etelän median, siitä voi päätellä, että keskustalaiset ovat taas kerran heränneet horroksesta.
Keskustan metsänomistajavalttikortissa kyse ei ole vaalivoitosta, vaan tappion minimoinnista ja torjuntataistelusta.
- KeskustaSeuraa
- MetsätSeuraa
- PolitiikkaSeuraa
- PuolueetSeuraa
- Marko JunkkariSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti