lauantai 23. syyskuuta 2017

Selkäsaaressa tänään ja vähän muutakin ...

Kävimme viimeksi Selkäsaaressa sunnuntaina 17.09.2017. Tänään aamulla päätimme lähteä pikakäynnille saareen.
Menomatkalla oli lähes peilityven. Oli aivan pakko ajaa hetken aikaa lähes täysillä veneen liukuessa mukavantuntuisesti.
Rantautuminen onnistui hyvin, vaikka vesi ei ollut erityisen korkealla. Tällä kerralla rantahietikolla ei ollut kuin vanhoja hirvenjälkiä. Rantautuessamme korppi toivotti meidät tervetulleeksi. 

Vein kaikki kalastusvehkeet ylös ja pistin ne varastoon odottamaan ensi kesää tai jos vielä tarvetta on niin sieltähän ne löytyvät. Talvipilkkivarusteet ovat myös varastossa, jos talvella sille päälle kevätjäillä intoutuu.

Rauhoiduttuamme terassille kuuntelimme taas saaren hiljaisuutta. Oli mukava maistaa lasillinen pari punaviintä. Hiljaisuus loppui siihen, kun vaimoni laittoi mökissä tuvan uuniin tulet. Liekö tuo savu aiheuttanut, että monet linnut alkoivat laulella ympärillämme. Itse laitoin myös tulet tulistelupaikalle.

Vaimoni käväisi lähietäisyydelle puolukassa ja sienestämässä. Jonkin verran puolukkaa mutta sieniä ei nimeksikään. Itse laittelin ulkopaikkoja kuntoon jo talven varalle...

Paistoimme makkarat ulkotulilla ja joimme kahvit. Terassilla istuskellessamme katselimme ympärillemme "sillä silmällä" = mitä keväällä/alkukesästä on ohjelmassa. Kyllä sitä työn töuhua näyttää taas riittävän.

Merellä tuntui olevan paljon veneitä liikkeellä. Myös Merivartioston iso vene, on se komeaa menoa kertakaikkiaan!

Montussa oleva iso kivi muistutti edellisten käyntien touhuista. Tällä kerralla annoin kiven olla edelleen "rauhassa". Siihen se vielä jäi, vaikka minulla oli hyvät vipuviritelmät. No seuraavalla kerralla sitten tai sitä seuraavalla kerralla tai ...

Lähdimme paluumatkalle. Oli muuten hieno pilvinen ilma ja lähes tyventä. Käväisimme Selkäsaaren länsirannalla Katariinan ja Tommin luona. He olivat laittaneet paikkoja "uuteen uskoon" - oli mukavan näköistä.

Sieltä lähtiessämme oli niin tyventä, että oli mukava ajella takaisin kaupunkiin vähän reippaampaa vauhtia.

Rantauduttuamme Hahtisaareen ajoimme sisäsataman kautta ja pysähdyimme uimahallin kupeeseen ihailemaan uutta muraalia entisen tyttölyseon päätyseinässä. Se oli hieno.

Ajoimme hiljakseen Meripuistokatua ja käännyimme kaupungintalon kohdalla eteläänpäin Valtakadulle.

Näin, että peräämme ilmestyi kuin tyhjästä = lujaa vaaleanruskea BMW-citymaasturi. Ajelin ihan normaalia = sallittua nopeutta liikenneympyrästä entisen TB-huoltoaseman ohi. 

Ajattelin sanoa vaimolleni:"Katsohan, mitä kohta tapahtuu!" Sitä en ehtinyt sanoa vaan: "Jumalauta!"
Tämä bemarihurjastelija koukkasi/kiihdytti viereistä kaistaa ennen ylikäytävää "sata lasissa" = todella lujaa ja palasi meidän menokaistalle ja kääntyi hetikohta Kalkkinokalle... 

Olihan siinä taas ihmettelemistä. Vaimoni ei vähästä hermostu, mutta nyt hän sanoi:"Tuon perään kyllä pitäisi ajaa ja kysyä, mikä sinua oikein riepoo?"

No ei ajettu perään, mutta taas tuli osoitetuksi - niin kuin monta kertaa aikaisemminkin - että meidän kesäautomme eli VW Doppel TD aiheuttaa aggressiivisia käyttäytymisreaktioita, vaikka ajelemme sillä aivan normaalia nopeutta - joskus vähän ylikin.

Edellisestä huolimatta oli mukava saarikäynti taas kerran...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti