Sanoin vaimolleni aamutoimien - kahvittelun ja lehdenselailun jälkeen - että on mukava, kun ei tarvitse minnekään välttämättä mennä ja on hiljaista. Oli erityisen rauhallinen olotila.
Tuskin olin sen sanonut ja istahtanut työhuoneessani tietokoneeni ääreen, kun puhelimeni soi.
Sanoin vaimolleni, että en vastaa, jos puhelimen näytössä näkyy tuntematon soittaja. Ei ollut tuntematon vaan tuttu nimi vuosien ja vuosikymmenien takaa...
Vastasin. Ensimmäisten sanojen jälkeen aistin soittajan mielentilan. Hän kertoi rönsyilevästi asiansa, pyysi minua hankkimaan erään palvelualan yrityksen puhelinnumeron hänen tietoonsa. Kysyin, miksi et sitä itse tee...
Siitä lähti "tuttu levy päälle", tuli esiin menneet ajat, vanhat kaunat, epäoikeudenmukaisuudet, koetut vääryydet, jne. jotka olen ainakin sataan kertaan joutunut kuulemaan/kuuntelemaan.
Hankin hänelle em. puhelintiedon.
Sen hänelle takaisin soitettuani päätin, että vältän vastedes ajattelemasta mukavia aamuhetkiä enkä takuulla vastaa - ainakaan tämän päivän aikana - mikäli hän vielä soittaa...
Yritän jatkaa normiaamua lähtemällä pihalle lumihommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti