perjantai 11. tammikuuta 2019

Mistä se kertoo, että poliisin, Tullin ja Puolustusvoimien johtoa on syytteessä samaan aikaan? Ainakin ”maan tapa” on murtumassa...

Hmmmmm . niinpä - että mistä se kertoo? Se kertoo mielestäni siitä, että suomalaisista on alkanut tulla itkupilli-valittaja kansaa!
Onhan tämä nyt aivan käsittämätöntä, että kohta kaikki korkeassa asemassa olevat virkamiehet ovat raastuvan penkillä...

Suora nettilainaus Helsingin sanomista hiukan tuunattuna:

Kotimaa    |   HS-analyysi

Mistä se kertoo, että poliisin, Tullin ja Puolustusvoimien johtoa on syytteessä samaan aikaan? Ainakin ”maan tapa” on murtumassa

Syytteeseen joutuu nyt menettelystä, jolle takavuosina vain kohoteltiin kulmia, jos sitäkään. Korkean palkan vastineeksi vaaditaan johtamista, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth analyysissään.

ILMAVOIMIEN komentaja Sampo Eskelinen sai syytteen tällä viikolla, ja syyttäjä pohtii myös Puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindberginroolin selvittämistä.

Korkeaa poliisikaartia jo eläköityneen poliisiylijohtajan Mikko Paateron johdolla istuu syytettyjen penkillä Helsingin käräjäoikeudessa vastaamassa virkarikossyytteisiin.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sai korkeimmasta oikeudesta tuomion virkarikoksesta ja valtioneuvostolta potkut.

Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa virkarikoksesta sakkoihin. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa, mutta tuomio katkaisi tien pääjohtajapestin uusimiseen.

Mitäs täällä oikein tapahtuu? Ovatko konnat vallanneet Suomen korkeimmat virat?

Tuskinpa vain.

Korkeiden virkamiesten syytteet kertovat siitä, että entisaikojen toilailua ei enää katsota sormien läpi. Syytteeseen joutuu menettelystä, jolle takavuosina vain kohoteltiin kulmia, jos sitäkään. Maan tapa on murtumassa.

TUOREET TAPAUKSET voi jakaa kahteen eri luokkaan: esteellisyyteen ja toimimisvelvollisuuteen.

Valtakunnansyyttäjä Nissisen ja Tullin Hartikaisen jutut liittyvät esteellisyyteen.

Nissinen ohjasi valtakunnansyyttäjänviraston koulutushankintoja veljensä Deep Lead -yritykseen. Hartikainen ei puolestaan poistunut kokoushuoneesta, kun siellä käsiteltiin epäsuorasti hänen puolisonsa määräaikaista virkasuhdetta.

Puolustusvoimien johtohahmojen ja korkeiden poliisipomojen rikosepäilyt liittyvät päälliköiden toimimisvelvollisuuteen.

PUOLUSTUSVOIMIEN Eskelisen ja Lindbergin ei edes epäillä aiheuttaneen hämminkiä omalla käytöksellään. Kyse on siitä, ovatko he rivakasti puuttuneet asioihin, kun tietoon on tullut alaisen asiaton käytös harjoituksissa.

Eskelisen syyte koskee siis sitä, oliko hän laiminlyönyt tehtävänsä käynnistää esitutkinta alaisensa toiminnasta. Lindbergin osalta selvitetään nyt samaa: milloin hän on saanut tiedon asiasta ja mitä hän on tiedolla tehnyt?

Korkean poliisijohdon osalta asetelma on aivan sama, mutta kyse on selkeästi vakavammasta laiminlyöntiepäilystä.

Poliisipomojen syytteet liittyvät siihen, että Jari Aarnion johtama Helsingin huumepoliisi ei noudattanut tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä. Nyt selvitetään, oliko säännösten kiertämiselle hyväksyttävä syy, tiesivätkö poliisipomot laiminlyönnistä ja olisiko heidän pitänyt puuttua asiaan.

OIKEUSHISTORIAN professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta huomauttaa, että korkeita virkamiehiä on joutunut syytettyjen penkille sitä tahtia, että on todella syytä kysyä, mistä se kertoo.

Hän näkee taustalla kaksi isoa trendiä.

Ensimmäinen liittyy siihen, että parin viime vuosikymmenen aikana valtionhallinnossa on tapahtunut isoja muutoksia. Johtajien valta päättää asioita yksin on lisääntynyt.

”Nyt on korostunut managerialismi, johtajavaltainen systeemi. Joustavuuden, taloudellisuuden ja tehokkuuden nimissä organisaatioista on tehty suoraviivaisempia. Harvemmin on pohdittu, mitä se tarkoittaa.”

Toisaalta esimerkiksi poliisin ja Puolustusvoimien kuuluukin olla hierarkkisia laitoksia, Kekkonen jatkaa. Silti voidaan pohtia, kuinka paljon itsenäistä valtaa johtajille on syytä antaa.

TOINEN trendi on yksityisen ja julkisen vallan rajanvedon muuttuminen. Virastojen rakenteita on kevennetty ja yhtiöitetty, ja niistä on luotu erilaisia välimuotoja. Tämä on voinut johtaa julkisuuden kaventumiseen.

Kekkonen ottaa esimerkiksi julkisoikeudelliset yliopistot. Niissä muutos on merkinnyt julkisuuden olennaista vähenemistä: nyt salaisia asioita on yhä enemmän.

”Julkinen ja yksityinen raha liikkuvat entistä tiiviimmin yhdessä. Rahankäytön kontrollissa voi olla ongelmia.”

Kekkonen huomauttaa, että jos kaikki johtajat olisivat hyviä ja moraalisia, ongelmia ei syntyisi. Näin ei kuitenkaan ole. Siksi lainsäädännössä on varauduttava pahimpaan.

”Juuri sen takia demokratia on aina parempi kuin valistunut yksinvaltius.”

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Raija Toiviainen on varma siitä, että esille tulleet tapaukset ryhdistävät toimintaa.

”Nyt huomataan, että toden totta, näistä asioista voi joutua vastuuseen. Nämä myös laskevat kynnystä ilmoittaa ja raportoida epäkohdista.”

Esteellisyyttä koskevia tapauksia Toiviainen hieman ihmettelee, sillä laki on tältä osin hyvin selvä.

”Kaikki juristit tietävät, ettei esteellisenä voi tehdä ratkaisuja. En haluaisi uskoa, että niitä tuosta vain tehtäisiin.”

Korkeiden virkamiesten syytteet viestittävät Toiviaisen mukaan myös sitä, ettei päällikkö voi väistää vastuutaan pelkästään allekirjoittamalla ohjeita. Ohjeiden noudattamista täytyy myös valvoa.

”Kun on annettu valtaa ja vastuuta, valvonta pitää järjestää sellaiseksi, että se oikeasti toimii.”

KORKEILTA virkamiehiltä vaaditaan nyt siis suorituksia ja todellista johtamista korkean palkan vastineeksi.

Päälliköiden on tiedettävä, mitä organisaatiossa tapahtuu. Kaikki muu kertoo epäpätevyydestä – ja pahimmassa tapauksessa jopa rikoksena pidettävästä tehtävien laiminlyönnistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti