maanantai 28. tammikuuta 2019

Poliittisten lakkojen rajoittaminen ainakin käväisee seuraavien hallitusneuvottelujen pöydässä...

Hmmmmm - niinpä - ken elää, hän näkee - huhtikuun vaaliasetelmat ovat vielä täysin auki - onneksi/valitettavasti...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus

Poliittisten lakkojen rajoittaminen ainakin käväisee seuraavien hallitusneuvottelujen pöydässä

Lakko-oikeuden rajaaminen on työnantajien asialistan kärkipäässä.

TYÖNANTAJAPUOLI pyrkii määrätietoisesti pääsemään eroon niin sanotuista poliittisista lakoista. Lakko-oikeuden rajaaminen on ainakin Elinkeinoelämän keskusliiton ja EK:n jäsenliitoista suurimman, Teknologiateollisuuden, hallitusohjelmatavoitteissa. Muutkin työnantajaliitot ja -järjestöt ovat todennäköisesti samaa mieltä. Näinä aikoina varsinkin suuret puolueet saavat viestiä ja toiveita vähän joka puolelta.

Poliittinen lakko on vaikutuksiltaan samanlainen kuin aivan tavallinen lakko: työnantaja kärsii, kun työt seisovat. Jos lakko osuu esimerkiksi palvelualalle, lakosta kärsivät usein myös asiakkaat.

Poliittinen lakko on nimensä mukaisesti suunnattu poliittisia päätöksiä – yleensä senhetkistä hallitusta – vastaan. Viime syksynä poliittisia lakkoja oli poikkeuksellisen runsaasti, kun ammattiyhdistysliike protestoi hallituksen kaavailemaa irtisanomiskynnyksen helpottamista vastaan. Lakot ovat pysyneet hyvin työnantajajärjestöjen muistissa, kun ne ovat muotoilleet tavoitteitaan seuraavalle hallituskaudelle.

Luonnollisesti työnantajaliitot ja palkansaajaliitot ovat eri mieltä poliittisten lakkojen rajoittamisesta. Erimielisyys näkyi hyvin Sanomatalossa viime tiistaina pidetyssä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen yhteisessä ”Ääni työlle” -paneelissa. Järjestöt kiertävät parhaillaan maata yhteisen teeman alla.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies vertasi Suomen poliittista lakko-oikeutta keskeisten kilpailijamaiden Ruotsin ja Saksan käytäntöihin. 
Niissä oikeus poliittisiin lakkoihin on huomattavasti rajatumpi kuin Suomessa. Palkansaajapuolen yhteinen vastaus kuului tiivistettynä näin: ”Emmehän me, mutta kun maan hallitus. . .”

SEN VERRAN pontevasti työnantajapuoli lakko-oikeuden rajaamisesta puhuu, että aihe todennäköisesti nousee esille vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa. 
Osallistuuhan neuvotteluihin todennäköisesti jompikumpi suurista porvaripuolueista, vähän vähemmän todennäköisesti molemmat. Porvaripuolueet kuuntelevat herkällä korvalla työnantajaleirin toiveita.

Se, muuttuuko asia nykyisestä mihinkään, on jo toinen asia. Nykyisillä kannatuslukemilla hallitusneuvotteluissa nähdään myös Sdp. Työnantajapuolella tuskin edes oletetaan, että Sdp lähtisi tiukentamaan lakko-oikeutta etenkään ammattiyhdistystaustaisen Antti Rinteen ollessa puolueen johdossa. Vastaavasti ay-liikkeellä ei olisi samanlaista intoa vastustaa hallitusta kuin nyt porvarihallituksen aikaan.

SYKSYN lakot eivät olleet puhtaasti irtisanomissuojan heikentämistä vastaan. Niissä oli takana myös puoluepoliittista taktikointia. Ay-liike sai irtisanomislaista hyvän syyn nousta kapinaan. Lakot olivat siis monin tavoin poliittisia.

Jääkiekkotermein ilmaistuna: aikeillaan heikentää irtisanomissuojaa Juha Sipilän (kesk) hallitus antoi syötön suoraan Sdp:n lapaan. Seuraukset ovat näkyneet puoluekannatuskyselyissä. Sdp:n kannatusosuus nousi päälle 20 prosentin jo siinä vaiheessa, kun työttömät alkoivat tuntea aktiivimallin vaikutukset elämässään. Samoihin aikoihin Sdp nousi HS-gallupissa kärkipaikalle ohi kokoomuksen.

Viime aikoina Sdp:n ja kokoomuksen välinen kannatusero on kaventunut. Tästä näkökulmasta Sipilän troikan olisikin kannattanut esittää irtisanomissuojan heikentämistä jo paljon aiemmin, jolloin seuraaviin vaaleihin olisi ollut enemmän aikaa ja kiista olisi ehkä ehtinyt ainakin osin unohtua.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti