Kiroilee kuin Turjan lappalainen- sanonta tulee usein mieleen kuunnellessani/katsellessani nykymenoa mediassa. Mistä lie tuokin sanonta on tullut.
Toki tunnustan, että itsekin nuorena miehenä, alta kaksikymppisenä kiroilin ilmeisesti aika lailla silloin tällöin, koska siihen eräs miestutavani, naapurini puuttui.
Hän totesi minulle:"Aki, olet ihan ok-kaveri, mutta voisit kyllä mielestäni vähentää kiroilua!"
En mielestäni ollut erityisen kova kiroilemaan, mutta kyllä hänen sanomanaan asia minuun "kolahti" ja "otin opiksi".
Myöhemmin töissä opetustehtävissä ammattikoulusektorilla ollessani kerroin oppilailleni mm. kiroilemiseen liittyvänä, että itse olen todennut kiroilemisen olleen kaksi (2) kertaa siihen astisen elämäni aikana paikallaan ja hyväksyttävää.
Ensimmäinen liittyi pienen alakoululaispojan ilmapallon karkaamiseen ja toinen vaahtosammuttimen mittaisen nappulan sanomisiin tädilleen katsellessaan synkkien pilvien kasaantumista taivaalle.
Edellä mainituissa tapauksissa pikkupoikien käyttämät kirosanat olivat perinteisiä ihkasuomalaisia kirosanoja.
Huolestuttavinta mielestäni nykyajan julkisessa kielenkäytössä on lähinnä se, että kirosanojen käytöstä on muodostunut eräänlainen maan tapa ja käytetty kirosana-arsenaali on selkeästi laajentunut, osittain myös kansainvälistynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti