Perinteiset aamutoimet. Kahvittelun yhteydessä keskustelin vaimoni kanssa mm. Lounais-Lappi-lehdessä olleesta Jussi Saarelan mukavasta artikkelista nimellä: Puulla lämmittämistä kauhistellaan turhaan...
Totta, olen Jussin kanssa samaa mieltä. Muistutettakoon, että tällä tontilla on puilla lämmitetty isovanhemopieni ja vanhempieni aikaan 1950-luvulle saakka. Sitten siirryttiin öljyyn=kevyeen öljykaminaan ja viimein suoraan sähkölämmitykseen.
Me olemme taas aloittaneet puilla lämmittämisen vuonna 1982 päärakennuksen massiivisessa varaavassa takassa.
Toki on sähkölämmitystäkin ja muutama vuosi sitten päärakennukseen asennettu ilmalämpöpumppu.
Puun antama lämpö on mukavan "pehmeää" niinkuin Jussi artikkelissaan kirjoittaa - kyllä.
Aamukahvittelun yhteydessä sanoin vaimolleni - katseltuani Mersun keulan pilkistämistä keittiön ikkunasta - että pidetään tuo Mersu vara-autona, vaikka sillä ei kovin paljoa tule ajeltuakaan.
Lähdin kaupungin keskustaan Hahtisaaren Nesteelle tankkaamaan Lantikan. Huoltoasemalla jututin vanhaa tuttuani, kaivinkonemiestä ja maanrakennusopettajaa Unto Kärkeä. Tietysti nuo Selkäsaaren väyläasiat/ruoppaukset olivat keskustelun aiheena. Suosittelin Untolle Kemin kaupungin kotisivujen karttapalvelun ortokuvien katselua mm. Selkäsaaren osalta, lupasi katsella...
Ajelin sisäsataman kautta. Olin aiemmin todennut vaimolleni siellä ajellessamme:"Kohta tuo iso lumikasa siirretään laiturin päähän latu-uran luiskaksi."
Lumikas oli poissa, kävin uteliaisuuttani katsomassa, oliko luiska syntynyt, ei ollut vaan lumikasa oli ajettu lumenkaatopaikalle joko Nälliin tai Haukkariin.
No lumenajoasiahan ei oikeastaan minulle kuulu.
Kotiin ajellessani aurinko näyttäytyi upeasti, kevät on tulollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti