Viime
vuosina on muodostunut pakostakin käsitys – olipa vallankahvassa minkä värinen
hallitus tahansa – että hävitetään aika reipasta vauhtia valtion, Sinun ja
minun omaisuutta…
Toki
myönnän, että euronkuvat linsseissä päättäjillä on suuri houkutus panna lähes kaikki myytävissä oleva rahoiksi luottaen, että vaalivuonnakaan ei lyhytmuistinen vaalikarja paljon
muistele menneitä.
Olen
jo aikaisemminkin ihmetellyt/mietiskellyt näkemyksiä, joiden mukaan valtio ei saa
omistaa juuri mitään, siis me, Sinä ja minä…
Entisinä
hyvinä aikoina, silloin kun presidentit olivat vielä Kekkosia, valtio oli
tiukasti mukana monessa.
Mielestäni
vähintäänkin valtiolla, siis meillä, Sinulla ja minulla edustajiemme
välityksellä täytyy olla erittäin tiukka ote nimenomaan mm. : energiatuotannosta,
rautatieverkostosta, tieverkostosta, lentoverkostosta, postilaitostoiminnasta,
perusmetalliteollisuudesta, kaivosteollisuudessa, luonnollisesti koulutustoiminnasta, jne. …
Osittain
vielä tällä hetkellä onkin, mutta selkeitä viitteitä on, että voitonhuumassa
myydyt palvelutoiminnat hinnoittelevat tuotteet tasolle, jossa kuluttaja, Sinä
ja minä kokee olevansa kuin se nimeltä mainitsemattoman kaunialaispankin
asiakas…
Hänhän
pankinjohtajan mukaan toi vain hiekkaa pankin kiillotetulle lattialle! Niin
tällä asiakkaalla, ryhdikkäällä harmaatukkaisella herrasmiehellä ei kuulemma ollut
kuin muutama satatuhatta euroa pankin tileillä, mutta ei ollut enää pitkää
aikaa.
Hän äänesti jaloillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti