Dokumentti venäläisestä sielusta...

Tämä on vanha juttu mutta siitä huolimatta se on kirjoittamisen arvoinen.

Faktaa Ylen sivuilta:

Ranskalaisen Anne Abitbolin ohjaamassa televisiodokumentissa tutustutaan neuvostokauden ylpeyteen - jättiläismäiseen hotelliin, joka yli neljän vuosikymmenen ajan kestitti poliitikkoja ja turisteja.

Mittasuhteiltansa valtava betoninen Hotelli Rossija sijaitsi aivan Kremlin kupeessa Punaisentorin laidalla. Hotellin rakennusvaiheessa 1964-67 historiallinen Zarjadjen kortteli raivattiin jättimäisen kompleksin alta; valmistuessaan hotelli oli maailman suurin ja senkin jälkeen vielä Euroopan kookkain.

Kaupunkikuvan pilaajana paljon arvosteltu hotelli koostui neljästä suljetun suorakaiteen muotoon rakennetusta siivestä, jotka olivat 250 metriä pitkiä ja 12-kerroksisia. Pohjoista julkisivua kruunasi 21 kerroksinen torni.
Jättiläisbunkkerin eteläsiivestä löytyi myös 2500-paikkainen konserttisali, jonka alla kivijalassa oli kaksi katsomoa käsittävä elokuvateatteri.

Putinin aikakauteen tämä neuvostoajan muistomerkki ei enää sopinut ja hotelli suljettiin vuonna 2006. Huhtikuussa 2007 se lopullisesti purettiin.
________________________________________________________________________

Katselimme edellä mainitun dokumenttiprojekti-ohjelman netistä. Mielenkiintoinen ja vaikuttava dokumentti, joka valotti kyseisen rakennuksen syntyhistoriaa, loiston aikaa ja tuhoa, oikeastaan tuhoamista…

Tulipa dokumenttia katsellessa mieleen, että käydessämme loppukesästä 1989 Moskovassa, käväisimme kyseisen hotellin alakerrassa sijaitsevassa Berjuska-kaupassa edullisilla matkamuisto-ostoksilla.

Nyt tuskin rahat riittäisivät Moskovassa edes pikaiseen pistäytymiseen, on kuulemma sen verran kallis turistikohde. No toisaalta eipä sinne tässä maailmantilanteessa tunne tarvetta lähteäkään...

Puuttumatta tarkemmin dokumentin sanomaan siinä kuitenkin kiinnitti mm. huomiota mieleenpainuva laulu, jonka rakennuksen purkuvaiheessa hotellissa töissä ollut työntekijä esittää pohtiessaan 40 vuotta vanhan hotellin purkamista työtoverinsa kanssa.

He toteavat: ”Hotelli Rossija on erään aikakauden, Neuvostoliiton loppuvaiheen symboli. Pitääkö kaikki sen vuoksi tuhota! Sehän on meidän historiaamme.” He puhuvat, miten venäläinen elää sielullaan. Vilahtaapa rivien välistä lähes ajatus, että rakennuksella – tässä tapauksessa Hotelli Rossijalla – on/on ollut sielu…

Kitaralla itseään säestäen toinen miehistä laulaa melodisen, murheellisen ja vaikuttavan laulun, balladin karhealla äänellään. Tässä balladista pätkä alusta ja lopusta:

Saapuu ilta, en sitä kutsunut.

Heitetty on arpa – vaikkei kädestäni.

Illan tullen ikkunoihin – sade rummuttaa.

Totuus piilee korteissa, en niitä jakanut.

_________________________________

Vuodet, jotka vielä sain, on kärsittävä vain.

Nöyryytykset kaikki siedät, kumarassa kuljeksit.

Vaan ei sentään tule kuuloon, ettäs tiedätkin.

Asia on sillä lailla, en sieluani myy.

En minnekään lähde, kun sydän vaikenee.

Sielu taivaalle nousee – tähtenä tuikkimaan.

Vain muisto jää rakkaitteni mieleen.

Balladin teksti kokonaisuudessaan ja erityisesti:

Vaan ei sentään tule kuuloon, ettäs tiedätkin. Asia on sillä lailla, en sieluani myy, on tyypiltään minulle henkilökohtaisesti tärkeä.

Toivon, että siitä löytyy Sinullekin hiukan ajateltavaa ja voimaa nykyajan dynaamiseen, kvartaalitalouden kaaosmaiseen ja hektiseen menoon.

Dokumentin loppuosassa suuren osan elämästään, viime vaiheessa Hotelli Rossijassa johtajana työskennellyt henkilö toteaa kävellessään, kuvia ottaen tyhjällä tontilla:” Untako vain oli elämäni? Vietin koko elämäni paikassa, jota ei enää ole.”

”Kun tulen vanhemmaksi, koittaa ehkä sellainen päivä, että joku sanoo minulle, ei täällä mitään hotellia ole ollut. Vain katu ja kirkkoja.  Ai niinkö?” minä sanon ” Missä sitten olen elämäni elänyt?”

Entisen Rossija-hotellin työmaa on edelleenkin suljettu työmaa valtavien mainosseinämien peitossa, kolme hehtaaria Kremlin vieressä – maailman kallein rakentamaton alue, niin kuin dokumentissa todetaan. Uutta alueelle dokumentin mukaan suureellisesti ulkomaalaisvoimin suunnitellaan…

Mitä kyseiselle alueelle on mahdettu rakentaa?

Saattaapa tuo löytyä Google Maps-sivuilta, eipä ole tullut katsotuksi.