Tosi ihmeellistä puhelinasiaa

Tämä on sarjastamme lähes uskomattomia tarinoita. Liittyy nykyajan asioihin, joita en kerta kaikkiaan aina ymmärrä. Ennen kaikki oli niin selkeää ja yksinkertaista - loogista...

Eri teleoperaattoreiden myyntitykit käyvät päälle viikoittain kuin ne paljon mainostetut yleiset syyttäjät – vastikään erittäin aktiivisaggressiivinen henkilö Tampereelta. Hän tarjosi yrityksensä liittymää, jolla oli kilpailijoihin verrattuna hänen mielestä kiistattomia etuja. Keskustelimme pitkään asiasta.

Pyysin häneltä tarjouksen sähköpostin välityksellä, jotta voin vertailla sitä nykyiseen mutta sitä em. henkilö ei suostunut toimittamaan. ”Tarjous on tässä ja nyt! Ensi viikolla en enää pysty näin edullista tarjousta tekemään!” etelän myyntitykki totesi.

Sen verran hän lupasi joustaa, että soittaa uudelleen aivan ensi viikon alkupuolella. Itse lämpenin sen verran tarjouksesta, että lupasin tarkistaa, oikeastaan selvittää oman liittymämme mahdollisen määräaikaisuuden.

Tästä se otsikon vihjaama ihmeellisyys käynnistyi.

Ajattelin soittaa tuttuun liikkeeseen, josta aikanaan nykyinen liittymä otettiin. Etsin perinteisestä puhelinluettelosta liikkeen puhelinnumeroa.

Yllätyksenä totesin, että puhelimia, liittymiä, tietokoneyhteyksiä, tietokoneita, tms. laitteita ja palveluja myyvään liikkeeseen ei ollut – omaa puhelinnumeroa…

”Ei voi olla totta!” ajattelin ja menin nettiin. ”Kyllähän sieltä nyt liikkeen puhelinnumero löytyy!” ajattelin. Kyllä löytyi – koko valtakuntaa palveleva puhelinnumero. ”Hyvä niin, sieltä eteenpäin liikkeeseen!” ajattelin.

Näppäilin innoissani netistä saamani numeron. Konemainen ja kalsea naisääni kehotti – usealla kielellä – minua näppäilemään oma puhelinnumeroni ja sen jälkeen jotain ruutua vai mitä ihmeen hässäkkää…

Näppäilin numeroni puhelu ei yhdistynyt minnekään, vaan tuo edellä mainittu koneääni alkoi herjata numeroani. Toistin soittamisen eikä lopputulos ollut sen kummempi. Siinä vaiheessa minulle riitti.

Ajattelin ottaa yhteyden liikkeeseen sähköpostin välityksellä netin kautta. Mutta kuinka ollakaan, en kerta kaikkiaan löytänyt kyseisen liikkeen sähköpostiosoitetta.

Takaraivoon alkoi hiipiä uskonpuute. Ajattelin jo edesmenneen kollegani sanoin: ”Minä taidan olla hiukan syntymätyhmä! Joku tässä nyt mättää”!

Sitten välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minäpä soitan kyseisen liikkeen sille henkilölle, joka pisti uuden kännykkäni multimedia-asetukset kohdalleen alkuvuodesta. Hänen oma kännykkänumero oli vielä tallentuneena omassani…

Soitin ja…

”Olen lomalla – toisella puolen maapalloa – en valitettavasti voi nyt olla avuksi.” hän kohteliaasti vastasi. Toivotin hänelle hyvää lomanjatkoa ja sanoin hänelle meneväni pistäytymään liikkeessä.

Ihmeellisyydet sen kuin jatkuivat…

Menin kyseiseen liikkeeseen. Kohtelias myyntihenkilö tiedusteli asiaani. Ensimmäinen kysymykseni kuului: ”Onko tähän liikkeeseen omaa puhelinnumeroa?” ”Ei ole, kaikki on keskitetyn palvelutarjonnan myötä siirretty muualle!”

”Miten voin esimerkiksi sinulle soittaa?” tiedustelin. ”Et mitenkään suoraan, vaan ainoastaan em. palvelutarjonnan kautta!” hän valisti minua. Kerroin hänelle edellä olevat epäonnistuneet yritykseni. Minulle tuli tunne, että minua narutetaan pahanpäiväisesti.

”Voitko antaa minulle käyntikorttisi, niin voin ottaa tarvittaessa yhteyttä.” totesin. ”Meillä ei ole käyntikortteja.” hän sanoi minulle. ”Näinkö tosiaan on?” ihmettelin.
Ennen kaikki omanarvon tuntevat henkilöt, varsinkin myyntihenkilöt suorastaan tyrkyttivät käyntikorttejaan – pienimuotoisia statussymboleita.

Sain kyseiseltä henkilöltä puserrettua kyseisen liikkeen sähköpostiosoitteen, jonka hän hiukan tuskaantuneena ja pitkin hampain suostui minulle antamaan. Hän varoitteli lisäksi, että en saa välttämättä vastausta ihan heti, koska sähköposteihin ei aina ehditä heti vastata. Sanoin hänelle, että minulla on kyllä aikaa odottaa.

Itse asiani eli liittymääni liittyvät asiat selvisivät. Ihailinpa samalla hyllyssä olevaa uudenkarheaa kannettavaa tietokonetta, jolle olisi käyttöä vapaa-ajan harrastuksissa.

Entisinä hyvinä aikoina kaikki oli toisin, joudun toteamaan. En ole varmaan ensimmäinen enkä viimeinen, joka on joutunut sekoilemaan eräänlaisessa nykyajan palvelukeskittymäviidakossa.