Tämä on vanha teksti sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa. Teksti palautui mieleeni kuunnellessani, oikeastaan joutuessani kuuntelemaan nykynuorten työhakuun liittyvää aika reipasta keskustelua ja toisaalta Oulun vaikeasta IT-alan työllisyystilanteesta....
En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua
marketin kassajonossa, jossa kaksi nuorta aikuista, miehenpuolta keskusteli
rennon rempseesti ja jokseenkin äänekkäästi viimeaikojen tapahtumista,
oikeastaan tapahtuneista harmittavista väärinkäsityksistä…
”Olenko kertonut Sinulle Ville työnhakuuni liittyvästä
todella onnettomasta, mutta loppujen lopuksi harmittomasta väärinkäsityksestä?”
kysyi nuorukaisista siistiin kesäasuun pukeutunut toveriltaan.
”Et tasan tarkkaan itse asiassa todellakaan ole! Mitä
Sinulle Uuno tapahtui? Niin, muuten haitko sitä paikkaa IT-Ookkonästä” kysyi
toinen …
”Hain, hain ja siihen tämä juttu liittyykin!” sanoi ensin
mainittu ja hän jatkoi…
”Sain puhelinsoiton, jossa kuulin sanottavan, ottakaa
mukaan sitten kans ceeveenne!” hän sanoi.
”Kuulin huonosti, koska kännykkäni akku oli
tyhjänpuoleinen ja kenttä vähän heikko, että ottakaa mukaan sitten kaks
ceeveenne siis 2CV: nne! Ihmettelin suuresti, mistä työhönottaja tiesi minun
oleva rättärifani.
En jäänyt sitä sen kummemmin mietiskelemään, koska lähestyvä
haastattelutilanne jo muutenkin niin pirusti nostatti adrenaliinitasoani!” hän
jatkoi hymynhäive suupielessään.
”Menitkö sinne tosiaan museorättärilläsi, 2CV:llä? Olet
Sinä sitten aika uuno!” sanoi toinen hiukan ihmetellen.
”Kyllä, kyllä! Voit olla varma, että työhönottaja oli monttu
auki ja oli vähällä repiä aluksi pelihousunsa hänen pyytäessä ceeveetä
nähtäväkseen! Sanoin, että tuollahan se on parkkipaikalla nähtävänä.” Uuno
totesi.
”Mitä? Jätitte CV:nne ( Curriculum Vitae, vapaasti
suomennettuna ansioluettelo) parkkipaikalle? Ette kai Te ole tosissanne!” sanoi
työhönottaja ihmeissään…
”Ymmärsin välittömästi erehtyneeni. Purskahdin
spontaanisti nauruun pyytäen anteeksi ja selostaessani, että olin puhelimessa
kuullut huonosti ja ottanut, hiukan tosin kummastellen vanhan museorättärini,
rättisitikan, 2CV:n mukaan.” hän selosti.
”No saitko sen paikan?” Veikko kysyi varovaisesti.
” Kyllä! Totta kai, sillä olihan minulla siihen loppujen
lopuksi kokemusta ja näkemystä. Palkkaakin lupasivat nettifirmojen kuplien
puhkeamisesta ja kurssiromahduksesta huolimatta maksaa ihan kohtuullisesti. Keskustelimme
jopa kohtalaisen muhkeista optiopaketeista! Sanoin, että minun takiani ei
sitten kannata alkaa taseita sormeilemaan, manipuloimaan, väärentelemään,
minulle riittää vähempikin – ainakin näin ensi hätään!” sanoi tyytyväisen
oloinen työnhakija…
”Taas yksi sielu vähemmän täällä susirajan takana!” Ville
sanoi.
Kassalta he poistuivat hedelmä- ja pokeripelien suuntaan,
joilla näytti olevan jo aamutuimaan tungosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti