Kotiin tultuani kävi mielessä vanha artikkeli, jonka kirjoitin vuonna 2006, tässäpä se on muuttamattomana:
Meitä on opetettu tai vähintäänkin ainakin yritetty opettaa ajattelemaan positiivisesti.
Se on periaatteessa hyvä asia, mutta...
Pelkkä hymistely, joo-joo-ajattelu ei kuitenkaan välttämättä vie asioita eteenpäin, vaan
aina on syytä löytyä positiivisenkriittistä arvosteluakin, asioiden kyseenalaistamista, uusien
vaihtoehtomallien esittämistä, jotta vallankahvassa olevat pysyvät kohtuullisesti
varppeillaan.
Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, kuitenkin...
Putsaillessani ja hävittäessäni melkeinpä iänikuisenvanhoja paperinippuja silmiini osui
vuoden 1988 Kemin kaupungin julkaisussa nimeltään LUKEMISET ollut artikkeli, jossa
kuvailtiin Kemin kaupungin väestökehitystä viime vuosisadan loppupuolella ja mukaillen
tämän vuosisadan alkupuolella.
Käyriä oli kolme: Toive-käyrä ylimpänä, Todennäköinen-käyrä keskellä ja Uhka-käyrä
alimpana.
Minkä käyrän kohdalla olemme juuri tällä hetkellä loppukesästä 2006 menossa?
Oikein!
Ikävä kyllä juuri viimeisen eli Uhka-käyrän kohdalla, oikeastaan vielä sen alapuolellakin...
Meidän väestökehityksemme on ollut jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan edellä
mainituista pahin mahdollinen, todella surkea.
Väestön muuttoliikettä Kemistä yritetään aktiivitoimenpitein pysäyttää mm. houkuttelevalla
tonttipolitiikalla, meillä on merenrantaa aika viipale – hyvä niin…
Tonttipolitiikkamuutokset näkyvät aina muutaman vuoden viiveellä. Esimerkkinä
mainittakoon myös Kemipaketti (koti- ja vauvalahja) ja sen myönteiset vaikutukset...
Toivottavasti Kemissä ei ajauduta Karkkila-taudin (kunnan totaaliseen taloudelliseen
ahdinkoon) tyyppiseen tilaan, sillä silloin pahimmassa tapauksessa – vuonna 2006 + n eli
kuvitteellisessa vuonna nolla – Kemissä on kolme asukasta: eläkkeelle haikaileva uusi
kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja, molemmat
jo tyytyväisiä eläkeläisiä hekin!
He köppelehtivät kaupungintalon autioilla käytävillä muistellen Kemin kaupungin menneitä
aikoja salaperäinen hymynhäive kasvoillaan...
Niin! Kemiähän pidettiinkin aikanaan eläkeläisten toive-/ihannekaupunkina – muistaakseni!
Tarvinneeko täällä muita enää silloin ollakaan?
______________________________________________________________________
Edellä oleva on aika murheellinen kuvaus Kemistä. Nyt on kuitenkin vuosien tiukassa taloudenpidossa saatu paljon myönteistä aikaan. Huolettomasti ei toki ole varaa elää mutta suunta on hyvä.
Tuoko lähestyvä kuntaliitosselvitys uusia elementtejä Keminkin lähitulevaisuuteen, jää nähtäväksi - toivottavasti jotain entistä myönteisempää.
Tämän päivän lehdestä oli luettavissa, että torniolaiset päättäjät "suhtautuvat vakavasti" kuntaliitosselvitykseen, se on jo lähes uutinen se...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti