Kannattaako nauloja kolmatta kertaa oikoa?

Olen kuullut muutaman kerran kerrottavan tarinoita tyyliin: ”Kun me tulimme sodasta, ei
ollut kaupoissa juuri mitään, perhettä perustamaan ja rakentamaan uutta kotia oli kova
halu! Likimain tyhjästä oli lähdettävä liikkeelle. Rakennustarpeita piti haalia kasaan sieltä
sun täältä: puutavarasta, tiilistä, sementistä, nauloista, kaikesta oli kova pula. Meidänkään
rintamamiestalossa ei taida olla yhtään uuttaa naulaa, kaikki vanhoja, ruosteisia ja oiottuja!
Talo on pysynyt kopillaan.” 

Kunnioitan näitä ihmisiä, jotka loppujen lopuksi ovat luoneet pohjan Suomen nykyvauraudelle uutteralla, tosi kovalla työllä ja säästäväisyydellä.

Itse oioin jo kauan sitten kolmatta kertaa neljän ja viiden tuuman nauloja poimittuani niitä haalarin taskuun ”vanhasta sekanaulaämpäristä” varastostani.
Naputtelin kasaan väliaikaisia tukirakenteita, jotka joudun taas hetken kuluttua purkamaan.

Kannattaako nauloja kolmatta kertaa oikoa? Kyllä kannattaa, jos on aikaa ja hiukan
viitseliäisyyttä…
Tosin on avoimesti todettava, että nykynaulat tuskin kestävät vääntymättä kertakäyttöä!

Minua ärsyttää suunnattomasti nykyaikainen kertakäyttömentaliteetti! Mitään ei muka
esimerkiksi kannata korjata!

Sen totesin muun muassa raadollisesti taannoin kävellessäni optimistisena paikalliseen atk-liikkeeseen mustesuihkuprintteri kainalossa. Printteristäni on jokin rajoitinnippeli irronnut ja mennyt kukaties pölynimuripussissa kaatopaikalle.

Sain hyvin kohteliaan palvelun ja vastauksen, että printterin korjaaminen ei nykyään kannata.
Jo muovikannen aukaiseminen maksaa sen ja sen verran, vian paikallistaminen ja
korjaaminen maksaa niin ja niin paljon ja puutuva nippeli todennäköisesti yhtä sun toista ja
mahdolliset yllätystekijät sitä sun tätä…

Myyjä kertoi lisäksi, että heillä on edullinen tarjous mustavalkolaserprintteristä. Se maksaa
todennäköisesti vähemmän kuin – ehkä 0,5 euron – nippelin uusiminen…
Niinpä!
Harkitsin asia, mutta minua harmitti, että olin hankkinut hetki sitten mustesuihkuprintteriini sikakalliit mustepatruunat, taisivat maksaa jotakuinkin saman verran kuin tuo muovista prässätty ihmesuihkija…

Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että jouduin ostamaan mustavalkoalserprintterin. Se on minulla käytössä vieläkin.

Kohta ei muka minkään korjaaminen kannata, täytyy ostaa uutta, uutta, uutta, jotta koneet,
tuotantovälineet pyörivät laakerit punaisina synnyttäen lisäarvoa yritykselle, kunnon
osinkotuloja omistajille ja muhkeita optioita nykypiiskureille, osto-optiojohtajille!

Niinpä ja toki työtäkin, todennäköisesti jossakin kaukana ns. halvan työvoiman maissa...