Olen - joitakin kirjoituksia sitten - kirjoittanut positiivisen, myönteisen palautteen antamisesta. Taisinpa mainita, että tästä eteenpäin pyrin aina antamaan myönteistä palautetta, jos siihen on vähääkään aihetta ja mahdollisuutta.
Minulla on vahva tunne, että siihen olisi mahdollisuus joka päivä. Tosin aivan pienimmitä ei ehkä ole syytä julkisesti kirjoitella mutta ainakin tärkeimmistä.
Minua ovat aina häirinneet lehtien palstoilla jatkuvat "itkuvirret" siitä, miten taas joku on saanut epäasiallista kohtelua/viranomaispalvelua. Tuntuu, että siellä esiintyvät tietyt vakivalittajat, joille mikään ei kelpaa/onnistuu...
Suomalainen sanonta: Sitä saa, mitä tilaa on harvinaisen osuva ilmaisu ja pitänee yleensä paikkansa.
Jos menee esim. viranomaispalveluja hakemaan, vaatimaan negatiivisella ärripurriasenteella, on lopputulos ennakoitavissa 110%:n varmuudella.
Sitävastoin virkamiestä lähestyttäessä empaattisella myötäsuka-asenteella asiat yleensä sujuvat sutjakkaasti...
Olen asioinut Kemin kaupungintalolla viimeisten vuosikymmenien aikana aika usein, vähintäänkin silloin tällöin, viimeksi tänään maanantaina18.08.2014. Olen mielestäni saanut siellä aina asiallista kohtelua.
Kuulen selvästi jonkun lukijoista jupisevan: "Hyvä kai sinun on irrotella asiallisesta kohtelusta, kun sinulla on suhteita!"
Väärin!
Minulla on yhtä paljon tai vähän suhteita kuin kenellä tahansa Kemin kaupungitalolla asioivalla.
Toki tunnustan, että tunnenhan minä kaupungintalon virkamiehistä, työntekijöistä aika monta.
Yritän aina muistaa, että yhä vähenevien palveluresurssien myötä virkamiehet, työntekijät tekevät omaa vaativaa työtänsä entistä kovempien taloudellisten paineiden alaisena.
Siksi olen myös päättänyt, että en ainakaan minä aio turhaan rassata heitä kohtuuttomilla vaatimuksillani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti