Teksti yli vuosikymmenen takaa

Alla oleva teksti, ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ELÄKELÄISIÄ, on vuodelta 2002.

Se on niitä harvoja tekstejäni, joka on julkaistu Suomen ykkössanomalehdessä Mielipide-palstalla - lehteä enemmälti mainostamatta tässä yhteydessä.

Muistaakseni tekstiin tuli alta-aikayksikön kommentti tyyliin: "Ette te eläkeläiset ole eläkkeitänne maksaneet, ettekä ansainneet! Me työssäolevat niitä maksamme... ."

No jaa, itse olin opetusalalla hyvin suositulla osa-aikaeläkkeellä 01.12.2004 alkaen ennen varsinaiselle eläkkeelle jäämistäni.
Sillä samalla osa-aikaeläkkeellä, jonka edustajista, minustakin, takavuosien ”osa-aikaministeri” Soininvaara totesi vapaasti muisteltuna, että he ovat kovapalkkaisia hyväosaisia, jotka ovat lomalla valtion kustannuksella – voi juma.....!

Siihen saakka olin arvostanut Osmo Soinivaaran ajatuksenjuoksua ja lausuntoja...

Olin kokenut silloin tällöin suunnilleen samanlaisia tuntoja kuin alla olevan artikkelin täyseläkkeellä oleva entinen kollegani.

Väliin minustakin tuntui, että minulla ei ole muuta virkaa kuin takkapuiden teko ja takan lämmittäminen, jos aina siihenkään...

Tunnuin olevani paarialuokan kansalainen, siis totaalisesti arvoton, ”kastiton” monien dynaamisten, sileäposkisten, yläkerran puppugeneraattorien piiskattavissa olevien nykykoheltajien mielestä, vaikka painoin enemmän ja vähemmän täysillä kuitenkin keskimäärin kolme päivää opetustöitä viikossa...

Olin työnantajani kännykän ja osittaiskorvattujen sähköpostiyhteyksien perässä kokopäiväisesti, yötäpäivää, joten tein käytännössä 60%:n palkalla töitä lähes 100%:sti välillä ylikin!

Typerää! Todella typerää, kuulen ainakin ammattiyhdistystaustaisen lukijan toteavan. Niinhän se oikeastaan olikin...

Todettakoon, että alla olevan artikkelin eläkeläiselle ei ole enää vuosikausiin kenenkään tarvinnut eläkettä maksella - rauha hänen sielulleen... 

___________________________________________________________________

ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ELÄKELÄISIÄ!

Keskustelin eräänä aamuna vanhan, tällä hetkellä jo vuosia eläkkeellä olleen pedagogin kanssa kaiken maailman asioista, joita emme tosin erityisen syvällisesti intoutuneet analysoimaan.

Juuri sillä hetkellä olimme aikamoisen luonnonihmeen, rajun pajukkokasvuston keskellä haeskellen sopivia hernekeppejä ja verestimme muistoja pajupillin tekemisestä.

Hän totesi kesken kaiken: ”Kuulehan! Minusta ei taida kohta olla enää muuhun kuin hernekeppejä vuoleskelemaan, jos oikein siihenkään!”

En reagoinut hänen sanomiseensa siinä yhteydessä sen kummemmin, totesin ainoastaan:” Eihän se nyt aivan niinkään sentään ole!”

Hän täydensi hiukan sanomaansa todeten tuntevansa jonkinlaista syyllisyyttä eläkkeellä olostaan…

Jälkeenpäin olen mietiskellyt hänen lausahdustaan prosessoidessani käytännön työelämässä tapahtuvia asioita.

Tuntuu väliin siltä nykyaikaisessa erittäin raadollisessa, raaàssa reaalimaailmassa, että ihmisen lähestyessä eläkeikää ja nimenomaan hänen jäädessä pitkän, usein erittäin ansiokkaan työrupeaman jälkeen täysin ansaitulle eläkkeelle hänen arvonsa yhteiskunnallisesti ikään kuin nollautuu…

Tuntuu siltä, että hänen tekemällään vuosikymmenienkään työrupeamalla ei ole mitään merkitystä…

Tuntuu siltä, että häntä ei aina ole edes olemassa, niin välinpitämättömän tuntuista tämä nykymeno ikävä kyllä on…

Edellä mainittu arvostuksen puute tuntuu todella kummalliselta, kun toisaalta eläkeikää lähestyviä ollaan houkuttelemassa pysymään edelleen työelämässä ja toisaalta eläkeikää ollaan pääsääntöisesti pidentämässä.

Näillä toimenpiteillä ei tosin ole minkäänlaista osuutta arvostukseen kanssa, vaan ne perustuvat vain ja ainoastaan raakoihin talouselämän realiteetteihin.

Meille syötetään koko ajan eräänlaisesta ”totuustuutista” mielikuvaa, että kohta ei ole varaa maksaa edes eläkkeitä ns. suurille ikäluokille.

Todettakoon, että käsite ns. suuret ikäluokat on osoittautunut kuplaksi, niin kuin monet muutkin asiat viime aikoina.

Mielestäni on kohtuutonta syyllistää tällä hetkellä eläkkeellä olevia ihmisiä, he ovat itse eläkkeensä maksaneet ja täysin eläkkeensä ansainneet!

Heidän ansiosta pääsääntöisesti nautimme tällä hetkellä Suomessa ns. hyvinvointiyhteiskunnan palveluista…

Kesäaivoterveisin

Aki Pyykkö

Pedagogi Suomen Kemistä