Katselen silloin tällöin Suomen TV-3:n amerikkalaista tv-ohjelmaa Pomo piilossa. Siinä eri alojen johtohenkilö - yleensä toimitusjohtaja ja/tai yrityksen omistaja - vierailee naamioituneena oman yrityksen liikkeissä/yksiköissä eri puolilla Yhdysvaltoja.
Sarjan juoni on se, että kyseinen henkilö on tavallaan harjoittelijana ja hänen työntekijänsä uskotellaan saavan arvioida, miten em. Pomo piilossa-henkilö on selviytynyt tehtävässään.
Lopussa ammattityöntekjät kutsutaan pääkonttorille arvioimaan Pomo piilossa-henkilön soveltuvuus. Samalla paljastuu, että hän onkin heidän todellinen pomonsa. Valeasu, meikki on poistettu...
Lopussa myös todellinen pomo kertoo ottavansa huomioon havaitut puutteet ja saamansa ehdotukset. Lisäksi hän palkitsee työntekijänsä varsin avokätisesti, sillä työntekijöiden elämäntilanteet ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen pomoon.
Palkitsemishetket ovat erittäin tunteikkaita, joissa kyyneleet molemmin puolin ovat oleellinen osa tapahtumaa. Tunnelma on erittäin toden tuntuinen ja suorastaan tihkuu myötäelämistä.
Tunnustan, että itsekin liikutun lähes poikkeuksellisesti em. loppuhuipennuksessa. Tunnen erittäin voimakasta empatiaa palkittuja työntekijöitä ja myös ymmärtäväistä pomoa kohtaan.
Miksi?
Ehkä siksi, että monien elämänkokemukset ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja mutta heillä on luja usko kuitenkin tulevaisuuteen. Heillä on henkilökohtaisia tavoitteita, toiveita , suunnitelmia, unelmiakin, jotka he ovat päättäneet toteuttaa.
Näin sen elämän on soljuttava tilapäisistä vastoinkäymisistä huolimatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti