Varoituksen sana on heti aluksi paikallaan. Tämä on aivan liian pitkä blogiteksti, yritin kyllä sitä lyhentää.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut lähes samasta asiasta ja kirjoitan varmaan vielä jatkossakin.
Viimeisen vuoden aikana mediaamme ovat hallinneet suomalaisten, nykyisin voimakkaasti
kansainvälistyneiden yritysten lähes keskinäinen kilpailu siitä, mikä yrityksistä räväkimmin
saattaa muodolliset yt-neuvottelut päätökseen ja voimallisimmin heittää ammattitaitoista
väkeä ulos.
Irtisanomisbuumi on vallannut rantaan vyöryvän hyökyaallon tavoin monet yrityksemme!
Yleisesti on todettu ahneuden vallanneen osan suomalaisista pörssiyrityksistä, vaikka
suomalaisen yhteiskunnan menestystekijät ovat edelleenkin osaamisessa, työnteossa ja
niistä syntyvissä tuloksissa.
Ilmeisesti on niin, että pörssi-analyytikot pakottavat yritysjohtajat sellaisiin hetkittäisiin
operatiivisiin toimiin, joilla käytännössä heikennetään yrityksen pitkän aikajänteen
tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Ahneuden huumassa yrityksiltä imetään se varanto, jolla pitäisi kasvattaa tutkimus- ja tuotekehityksen osuutta sekä myös se puskuriraha, jolla selvittäisiin vaikeista ajoista.
Palkansaajat ovat lähteneet viime vuosina taloustalkoisiin hyväksymällä maltilliset
tuloratkaisut. Tarkoituksena on ollut turvata yritysten tulevaisuus, mutta omistajien,
yleensä kasvottomien kansainvälisten suursijoittajien ahneudella ei ole näkyvissä mitään
rajaa, kohtuutta.
Aivan viime aikoina ovat otsikoihin nousseet erityisesti yritysjohtajien jättipalkkiot, jotka
aikanaan luotiin ilmeisesti hyvässä uskossa kannustimiksi pitää em. henkilöiden työpanos
jatkossakin heidän edustamiensa yritysten käytössä. Huolehtia siitä, että yritys on tuottava ja että työpaikat säilyvät.
Asia on riistäytynyt käsistä, vastuunkantajia ei tahdo löytyä, jälkiviisaita selittäjiä sitäkin
enemmän.
Palkkiot ovat nousseet sellaisiin mittasuhteisiin, että niillä ei enää ole kohtuuden ja/tai
järjellisyyden kanssa mitään tekemistä.
Taannoin ovat julkisuuteen nousseet eräiden niin sanottujen asiantuntijoiden näkemykset, lausunnot em. tyyppisistä kannustimista. Kysymyksessä on mielestäni sarjastamme nollatutkimuksia. Asian voi ilmaista myös: Pukki kaalimaan vartijana tai ei korppi korpin silmää noki…
On luonnollista, mikäli tiedustellaan kannustimien oikeutusta asiantuntijalta, joka
todennäköisesti on itsekin sen piirissä tai hänellä on mahdollisuus työ-/virkaurallaan edetä
sen piiriin – vastaus on yksipuolinen, supersubjektiivinen ja nykymenoa kannustava,
ruokkiva.
On alettu puhua pitkäkestoisista kannustimista ja kannustinjärjestelmistä, väitetään, että
suurten vuosibonusten aika on ohi…
Eikö loppujen lopuksi kenelle tahansa riitä asiallinen vuosittainen ansiotaso, joka tähän
saakka on pääsääntöisesti noussut vähintäänkin kohtuullisesti yrityksen aidon
menestyksen myötä…
Kuka yritysjohtaja/virkamies tarvitsee elääkseen miljoonien eurojen vuosituloja,
puhumattakaan miljoonien eurojen bonuksia, kannustimia?
Normaali, jokapäiväinen elämä hoituu ansioilla, joihin vaikuttavat henkilön koulutus,
ammattitaito ja vastuu tehtävästään. Viime aikoina on selkeästi tullut esiin ilmiöitä, joissa
henkilöt ovat saaneet röyhkeällä ja vastuuttomalla ahneudella huikeita rahasummia.
Em. henkilöt ovat sokaistuttaneet ja antaneet itsensä ajautua käsittämättömään,
uudentyyppiseen oravanpyörään, joka on kaukana tavallisesta, ihmisen perustarpeet
kohtuullisesti turvaavasta peruselämästä.
Missään ei ole rajoja näkyvissä eikä kukaan tunnu muistavan, että viimeisessä palttoossa ei ole taskuja!
Annammeko Suomi-nimisessä sivistysvaltiossa tällaisen menon edelleenkin jatkua?
Ainakin jonkin verran jarrutuselementtiä on odotettavissa: Kansantaloutemme tila ei olekaan viimeaikaisten tapahtumien vuoksi niin vahva kuin olemme olettaneet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti