Totean, että se on varsin ajankohtainen edelleenkin...
______________________________________________________________________
En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi
jämäkän oloista, keski-ikäistä miestä - taisivat olla aktiivisesti työssäkäyviä, ilmeisesti ns.
toisinajattelevia ammattimiehiä - keskusteli jokseenkin äänekkäästi tehtaiden
luottamusmiestehtävistä, jutustelussa ryöpsähteli ammattijärjestöasiat aika voimallisesti…
Jutustelun aikana vilahtelivat nimittäin sanat; aloitetoiminta, palkkaliukumat, tuotantopalkkiot
ja nimenomaan poliittiset luottamusmiesnimitykset.
Asia, mikä nimenomaan minun kiinnostukseni, oikeastaan uteliaisuuteni herätti, oli toisen
jutustelijan mukana olleen pikkupojan sanat: ”Isi! Voiko tehtaalla olla töissä muitakin kuin
vasemmistolaisia?”
”Mitä sinä höpiset Kalle?” tokaisi kyseisen pojan isä hiukan ihmetellen...
”Mistä sinä sellaista olet saanut päähäsi?” hän vielä kysäisi. ”Tietysti voi! Onhan niitä toki
muitakin, vaikka eivät itsestään ääntä liiemmälti pidäkään” hän vielä lisäsi...
”Isi! Sinä sanoit eilen äidille, että taas valittiin liuta niitä vasemmistolaisia tehtaan
luottamusmiestehtäviin! Kaikki merkittävät tehtävät on miehitetty punaisilla, eri sävyisillä
punaisilla! Sanoit lisäksi, että tässä alkaa kohta nähdä punaista!” pikkupoika muistutti
isäänsä...
”Niin, niin, niinhän siitä oli puhetta, mutta onhan siellä muitakin, on, on – Kalle!” isä valisti
puolestaan poikaansa.
”Sanoit myös, että kohta on kunnallisvaalit edessä, jolloin näytetään, että muutakin väriä
Kemissäkin löytyy!” Kalle kailotti isänsä sanomisia...
”Missä ne muut sitten luuraavat?” kysyi jonossa olevan duunarin hiukan hiljaisensorttinen
seuralainen...
Kallen isän ohimossa alkoi verisuoni pullistella, jonka Kalle ja seuralainen ilmeisesti
huomasivat ja siitä mahdollisesti aiheutuvat seuraamukset, joten keskustelu jysähti yhtäkkiä
kuin seinään, loppui tykkänään...
”Kyllä niitä löytyy, kyllä niitä löytyy, voit olla varma, että niitä sunnuntaina 24.10.2004 kyllä
löytyy! Jaaha, eiköhän sitten mennä tuonne taas tuonne pelimaailmaan! Mennään tuonne
eläkeläisten joukkoon, siihen joukkoonhan mekin olemme vääjäämättä menossa ja annetaan
palaa!” sanoi Kallen isä keinotekoisen rehvakkaasti.
”Niin, jospa sieltä sitten saisi vähän leivän päälle jotakin!” sanoi ensin mainittu
hyväntahtoisesti pikkupojalleen hymyillen.
Niin he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin
tungosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti