Vai että kaloja silittelemään...

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä

Edellä oleva on kova, säälimätön luettelo, joka harvoin täydellisesti toteutuu.

Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Olen itse viihtynyt toistaiseksi syntymä- ja kotikaupungissani Kemissä erittäin hyvin.

Täällä voi harrastaa yksinkertaisia, hyödyllisiä, edullisia, suorastaan halpoja asioita – mm. mennä rannalle ja/tai soudella ja /tai ajaa moottoriveneellä lähivesille > mato-ongelle!

Luin taannoin lehdestä erään filosofin syntymäpäivähaastattelun otsikolla : Kalastuksen täyttymys on olla kalastamatta…

Haastateltava kertoo olevansa innokas kalamies, joka noudattaa omaa oppiaan päästämällä usein ylös saamiaan kaloja takaisin veteen.

Olen nähnyt televisiosta em. tyyppistä ”kalastamista”, siinä taisi olla kysymyksessä joella tapahtuva perhokalastus, jonka väitetään olevan kalastuksen eliittiä…

Mielestäni tosikalastuksessa täytyy olla kalastuksen, tekee jopa mieli sanoa tappamisen meininki.

Kun itse lähden kesällä ongelle tai kokemaan katiskaa, tavoitteeni on saada tuoretta kalaa; ahventa tai haukea savustettavaksi.

En lähde merelle silittelemään kaloja, toki pienet, kalastuksessa vioittumattomat kalat päästän kasvamaan… 

Arvostan em. haastateltavan näkemyksiä kalojen käyttäytymisestä, oppimisesta, itselläni on aika lailla samantyyppisiä havaintoja vuosien/vuosikymmenien varrelta.

Lisäksi ns. roskakaloja ei todellakaan ole, vaan jokaisella kalalajilla on oikeutuksensa ravintoketjuissamme…

Kemi on kiistatta merkittävä merikaupunki. Olemmeko kyenneet hyödyntämään merta, ranta-alueita ja läheisyyden saaria riittävästi? Valitettavasti emme...

Olen muuten sitä mieltä, että Kemin on pikapikaa julistauduttava Mato-onginnan Mekaksi, sillä täällä Perämeren pohjukassa siihen on erinomaiset mahdollisuudet.

                     

                     Muun muassa perinteinen mato-onginta on yksinkertainen, perin

                     juurin suomalaiseen elämänmenoon liittyvä asiakokonaisuus, joka on

                    erittäin rentouttava jopa terapeuttinen harrastus.

                      

                     Monet, myös turistit haluaisivat kesällä onkia tai talvella pilkkiä, mutta

                     siihen ei useinkaan ole asiallisesti järjestettyjä mahdollisuuksia

                     riittävän täydellisine oheispalveluineen.