Kirjoitin/lainasin alkuvuodesta tekstin Kuolema on tehokan myyntitykki. Se liittyi David Bowien kuolemaan.
Tunnustin, että en ollut David Bowien biisejä kuunnellut ja/tai katsellut hänen musiikkivideoitaan. Totesin, että em. puute täytyy pikimmiten korjata esim. tutustumalla David Bowien Blackstar-albumiin You Tubessa heti kun tulee sopivaa, rauhallista "luppoaikaa"...
Muistaakseni käväisin sitä katselemassa/kuuntelemassa.
On pakko myös edesmenneen Prince-artistin osalta julkisesti tunustaa, että en ole ainuttakaan hänen kappalettaan kuunnellut ja/tai musiikkivideota katsellut. Se puute täytynee myös jossakin vaiheessa korjata....
Tein sen välittömästi: Kyse on Rock & Roll Hall of Famen vuoden 2004 konsertista, jossa esiintyvät kunnianosoituksen saaneet artistit, mukana Tom Petty, Steve Winwood, Jeff Lynne ja Prince. Joukkio esittää George Harrisonin Beatles-klassikon While My Guitar Gently Weeps.
Prince irrottelee komean kitarasoolon esityksen loppuvaiheessa. Erittäin vauhdikkaasti hän heittää myös esityksensä päätteeksi kitaransa jonnekin takavasemmalle, toivottavasti joku otti siitä kopin...
Kirjoitin/lainasin alkuvuodesta tekstin Kuolema on tehokan myyntitykki. Se liittyi David Bowien kuolemaan.
Tunnustin, että en ollut David Bowien biisejä kuunnellut ja/tai katsellut hänen musiikkivideoitaan. Totesin, että em. puute täytyy pikimmiten korjata esim. tutustumalla David Bowien Blackstar-albumiin You Tubessa heti kun tulee sopivaa, rauhallista "luppoaikaa"...
Muistaakseni käväisin sitä katselemassa/kuuntelemassa.
On pakko myös edesmenneen Prince-artistin osalta julkisesti tunustaa, että en ole ainuttakaan hänen kappalettaan kuunnellut ja/tai musiikkivideota katsellut. Se puute täytynee myös jossakin vaiheessa korjata....
Prince irrottelee komean kitarasoolon esityksen loppuvaiheessa. Erittäin vauhdikkaasti hän heittää myös esityksensä päätteeksi kitaransa jonnekin takavasemmalle, toivottavasti joku otti siitä kopin...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Prince 1958–2016
Prince oli linkki sukupolvien ja tyylien välillä
Prince oli viimeisiä mystiseksi jääneitä supertähtiä. Hän ei päästänyt tiedotusvälineitä lähelleen, eikä lähtenyt näyttäytymään sponsorilakanan eteen silloinkaan kun menot olivat suuremmat kuin tulot, kirjoittaa Ilkka Mattila torstaina kuolleesta popikonista.
LUCAS JACKSON
PRINCENÄ tunnettu muusikko ja lauluntekijä Prince Rogers Nelson kuoli kotonaan Minneapolisissa torstaina. Hän oli syntynyt Minneapolisissa 7. kesäkuuta 1958.
Prince oli rhythm & bluesin ja popmusiikin tärkeimpiä muovaajia ja suunnannäyttäjiä ja maailman tunnetuimpia poptähtiä. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan olivat muiden muassa Purple Rain, 1999, When Doves Cry ja Kiss. Hän yhdisti 1900-luvun puolivälistä periytyvän rhythm & bluesin ja rock and rollin viime vuosikymmenten elektroniseen rytmimusiikkiin ja toimi linkkinä sekä mustan musiikkiperinteen ja valkoisen popin mutta myös eri sukupolvien välillä.
POHJIMMILTAAN Princen musiikki oli 1970-luvun funkia, mutta siihen oli sulautettu myös jazzia, psykedeelistä rockia ja tarttuvaa poppia. Muusikkona Prince hallitsi kaikki elektroniseen rockiin tarvittavat instrumentit, mutta vahvimmillaan hän oli laulajana ja varsinkin kitaristina.
Prince toi mustaan rytmimusiikkin äärimmilleen yliohjatun särökitaran, joka oli siirtynyt Jimi Hendrixin kuoleman jälkeen valkoisten rocksoittajien instrumentiksi. Vaikka Princen musiikin ja imagon juuret voi jäljittää Hendrixiin ja Little Richardiin, niin hänet tunnettiin myös artistina, joka halusi toimia traditoiden vastaisesti.
PRINCE TAISTELI levy-yhtiöiden ja kustannusyhtiöiden valtaa vastaan ja ja pyrki asemaan, jossa taiteen tekijä voi määrätä mahdollisimman tarkasti, miten hänen työnsä tuloksia myydään ja levitetään. Sopimuksista riidellessään hän turvautui omintakeisiin ratkaisuihin.
Warner-yhtiön kanssa riidellessään hän muutti vuonna 1993 artistinimensä graafiseksi symboliksi. Viime vuosina hän teki kaikkensa kontrolloidakseen sitä miten hänen musiikkiaan levitetään suoratoistopalveluissa.
PRINCE PÄÄSTI musiikkiaan verkkoon vain rajoitetusti. Kun David Bowie kuoli tammikuussa, sosiaalinen media täyttyi hänen hienoimmista kappaleistaan ja konserttivideoistaan.
Princen aikaista poismenoa surraan muutamalla yleisön joukosta kuvatulla konserttitaltioinnilla ja uutisvideolla. Prince oli viimeisiä mystiseksi jääneitä supertähtiä. Hän ei päästänyt tiedotusvälineitä lähelleen, eikä lähtenyt näyttäytymään sponsorilakanan eteen silloinkaan kun menot olivat suuremmat kuin tulot.
Haastateltavaksi Prince suostui vain harvoin ja yleensä haastattelija ei saanut käyttää nauhuria.
KIERTUEIDEN VÄLILLÄ hän linnoittautui kotikaupunkiinsa Minneapolisiin rakentamaansa päämajaan, Paisley Parkiin, jonka studioissa hän teki vuosikausien ajan maanisesti musiikkia ja kuvasi musiikkivideoita kappaleisiin joita ei koskaan julkaistu.
Elämäntapansa ja liiketoimintamallinsa aiheuttamien kulujen takia Prince keikkaili paljon. Arvaamattomuus leimasi myös hänen kiertueitaan, ja esimerkiksi Suomeen Prince tuli esiintymään ensimmäisen ja ainoan kerran vasta vuonna 2011 useiden peruutusten jälkeen. Alun perin esiintyminen oli sovittu keväälle 1988.
Heinäkuussa 2011 Prince soitti Hartwall Arenassa 27 kappaleen mittaisen keikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti