Ihan mielenkiintoinen artikkeli, toivottavasti tuo Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön ehdottama huippukokous toteutuu Suomessa aikanaan.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Mitä vanha kartta kertoo arktisista alueista?
Pohjoisen asiat ajankohtaistuvat myös poliittisesti, kun Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana.
Muutamia vuosia sitten löysin antikvariaatista maantieteilijä Herman Mollin piirtämän kartan pohjoisesta napapiiristä. Ensi vilkaisulla 1720-luvulla julkaistu karttavedos näyttää varsin huolelliselta yritykseltä kuvata arktisia alueita.
On kiinnostavaa tarkastella, mitä pohjoisesta pallonpuoliskosta tiedettiin aikana, jolloin purjehdusretkikunnat vasta etsivät Koillisväylää. Merenkulkijat hakivat purjehdusreittiä Atlantilta Tyynellemerelle.
Rantavaltiot valmistautuvat hyödyntämään luonnonvaroja. Jopa Tanska on esittänyt aluevaatimuksia. Taloudelliset mahdollisuudet houkuttelevat, mutta myös ympäristöuhkien ja sotilaallisten jännitteiden riski kasvaa.Kolmesataa vuotta myöhemmin reitistä odotetaan muodostuvan yksi maailman tärkeimmistä merilinjoista. Kun Pohjoisen jäämeren valkoinen kansi sulaa seuraavina vuosikymmeninä, kiinalaisen rahtialuksen Shanghai–Hampuri-matka lyhenee yli 5 000 kilometriä.
HERMAN MOLLIN karttaa tutkiessa huomio kiinnittyy ensin tuttuihin paikkoihin. Itämeren rantaviivat ovat aika lailla kohdillaan.
Pohjoisnavan tuntumassa lukee kookkain kirjaimin: ”Tuntemattomat alueet”.
Pohjoisnavan tuntumassa lukee kookkain kirjaimin: ”Tuntemattomat alueet”.
Grönlanti on piirretty kiinni Amerikan mantereeseen. Pohjois-Amerikan koko luoteisrannikko, esimerkiksi Alaskan alue, on tyhjä – tuntematon – kohta paperilla.
Aasian ja Amerikan väliin jäävää kapeaa Beringinsalmea ei kartassa ole.
Kartan ilmestymisen aikoihin tanskalainen Vitus Bering vasta valmisteli purjehdustaan salmen kautta Eurooppaan. Yritys epäonnistui, mutta salmi sai nimensä tutkimusmatkailijan mukaan.
Kartan ilmestymisen aikoihin tanskalainen Vitus Bering vasta valmisteli purjehdustaan salmen kautta Eurooppaan. Yritys epäonnistui, mutta salmi sai nimensä tutkimusmatkailijan mukaan.
Kartan laidassa Moll kuvaili Pohjoisen jäämeren ankaria olosuhteita: ”Merenkävijät ovat tehneet useita epäonnistuneita yrityksiä löytääkseen lyhimmän reitin Kiinaan pohjoista reittiä purjehtimalla. He ovat joutuneet perääntymään äärimmäisen kylmyyden ja valtavien jäävuorien takia.”
VASTA LÄHES 150 vuotta kartan julkaisemisen jälkeen ensimmäinen retkikunta onnistui purjehtimaan jäisen väylän läpi Atlantilta Tyynellemerelle. Joukkoa johti suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld.
Retkikunnan vaikeasta matkasta tulee kuluneeksi 150 vuotta vuonna 2029. Tuolloin arktisen purjehduskauden arvioidaan olevan nykyistä pidempi: puolisen vuotta.
Vaikka ilmaston lämpeneminen sulattaa meritietä nopeasti auki, reitin itäosissa jääolosuhteet edellyttävät jäänmurtajien apua.
VAIKUTUKSET säteilevät myös Suomeen. Kysyin muutama vuosi sitten ruotsalaisdiplomaatilta, miksi Ruotsin taloudella menee Suomea paremmin. ”Laajempi teollinen pohja, joustavammat työmarkkinat . . . ja lähes kaikki mitä teemme, menee kaupaksi Norjaan”, kuului vastaus.
Erityisesti Pohjois-Norjan kaasu-, öljy-, infra- ja kaivosinvestoinneista odotetaan suuria. Monia houkuttelee ajatus rautatieyhteydestä Norjan Kirkkoniemeen.
Viime viikolla pohjoisen ulottuvuuden arkkitehti, Paavo Lipponen, patistikin hallitusta ja elinkeinoelämää ryhdistäytymään: ”Suomalaisilla yrityksillä on ollut vaikeuksia tarjousten tekemisessä, ja kiinnostus on puuttunut. Ruotsi vie Norjaan kymmenen kertaa enemmän kuin Suomi.” Hän mainitsi erityisesti energiateollisuuden, cleantechin ja logistiikan.
Pohjoisen asiat ajankohtaistuvat myös poliittisesti, kun Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Presidentti Sauli Niinistö ehdotti hiljan, että Suomi voisi tässä roolissa järjestää huippukokouksen ensi vuonna. Toteutuessaan kokous voisi tuoda Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajat Suomeen – kylmän sodan ajan liennytyksen tyyliin. Tähän asti molemmat maat ovat pitäneet Arktista neuvostoa areenana, jossa ainakin ympäristöyhteistyö on jatkunut pakotteista ja kiristyneestä kansainvälisestä tilanteesta huolimatta.
MIKSI arktisen alueen maantieteellinen hahmottaminen tuntuu niin vaikealta? Monelle meistä se on lähes yhtä hahmoton kuin Herman Mollin aikana.
Siitä voi osittain syyttää tavallista seinäkarttaa. Kun maapallon levittää tasaiselle pinnalle, pohjois- ja etelänapaa ympäröivät alueet vääristyvät litteiksi viivoiksi kartan ylä- ja alareunoille. Beringinsalmi ei todellisuudessa sijaitse Suomesta katsottuna kaukana idässä vaan suoraan pohjoisessa. Merireitti Norjan rannikolta Aasiaan on siksi hämmästyttävän lyhyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti