KIERRÄTYS, uusiutuva energia, kestävä kehitys. Sanat vilisevät Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professorin Kai Kokon puheessa. Hänen mukaansa on kuitenkin harhaluulo, että ympäristöoikeus olisi aina luonnon puolella.
”Kaikessa ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa tapahtuu pilaamista. On kyse sen arvioinnista, minkä verran pilaamista voidaan sallia: mistä luonto voi toipua ja mistä ei.”
Kokko kouluttaa ympäristöjuristeja. Ennen monet sijoittuivat julkishallintoon, nyt etenkin asianajotoimistoihin ja yrityksiin. ”He ovat kysyttyjä, koska yritykset ovat havahtuneet siihen, kuinka tärkeä osa liiketoimintaa ympäristö on.”
Kokon mukaan yhteiskunnassa on käynnissä siirtymää viranomaisten suorittamasta valvonnasta siihen, että yritykset itse valvovat.
YRITYSTOIMINTA ja ympäristönsuojelu eivät ole vastakkain. Lapin yliopistossa Kokko johti tutkimusprojektia kestävästä kaivostoiminnasta, johon kuuluvat myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys sekä alueen jälkihoito. Ekologisen kestävyyden kannalta kaivostoiminta on aina haastavaa.
”Meillä kaikilla on kännykät: jostain niitä metalleja tarvitaan. Koko kuvio pitäisi hoitaa ympäristösääntelyllä ja muutoinkin yhteiskunnassa mahdollisimman kestävästi.”
Vaikka Talvivaara on tuonut kaivosalan ylle tumman varjon, Lapista on myös positiivisia esimerkkejä.
”Juuri tiedotettiin, että Sakatin kaivos siirtyisi satoja metrejä natura-alueen alapuolelle. Yhtiötkin haluavat siis etsiä tapoja toimia vastuullisesti.”
Valvontavastuun siirtyminen yrityksille ei ole silti ongelmatonta. Nyky-yhteiskunnassa unohtuu Kokon mukaan usein se, että yrityksen etu ja yleinen etu eivät ole sama asia.
”Tyypillisesti on ajateltu, että valtion viranomainen ajaa yleistä etua, kuten luonnonsuojelun näkökulmaa. Leikkausten myötä ympäristöviranomaisia on vähemmän ja valvonta heikentynyt, jolloin yksityiset hankeintressit ovat saaneet enemmän tilaa. Ei ole ymmärretty, kuinka paljon viranomaiset ovat huolehtineet yhteisestä ympäristöstä.”
YMPÄRISTÖOIKEUDELLA on maine vaikeana alana, ja vielä 90-luvulla vesilaki oli Suomen pisimpiä lakeja. Vaikeus piilee paljoudessa: alaan kuuluvat suojeluasioiden lisäksi muun muassa rakentamista, kaavoitusta ja vesistöjä koskeva sääntely. ”Ennen on opiskeltu ympäristöoikeutta sektoreittain, jolloin kokonaiskuva jäänyt hämäräksi.”
Kokko pyrkii opettamaan ympäristöoikeuden yleisiä oppeja, jotta tulevan virkamiehen olisi helpompi valita sopivat sääntelyn keinot lakiin, jota on valmistelemassa.
50 VUOTTA täyttävä Kokko toivoo, että kun hän 20 vuoden päästä jää eläkkeelle, kestävyystutkimus vaikuttaisi vahvemmin päätöksenteossa ja tiedettä arvostettaisiin maailmalla enemmän. Huolimatta tutkimuksen vaikutuksesta ihmisten elämänlaatuun, sen tärkeys joskus unohtuu. Tai paradoksaalisesti ehkä juuri sen takia, pohtii Kokko.
”Kun asiat ovat hyvin, ei enää muisteta, mistä se johtuu. Esimerkiksi Suomen järvet ovat paremmassa kunnossa nyt kuin 60-luvulla, ja se on pitkälti ympäristönsuojelulainsäädännön ansiota.”
Kun Kokko opiskeli 80-luvulla, ympäristöoikeuden professoreja oli Helsingissä kolme. Sitten kaksi. Kun Kokko aloitti toimessa, jäljellä oli yksi paikka ja sekin lahjoitusprofessuuri. ”Eivät säästöt siis uusi asia ole, mutta tutkimuksesta säästämisessä kipupiste on nyt saavutettu.”
Jotta vyyhtiin ei hukkuisi, Kokko pitää mielessä ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtajan Ilkka Heikkisen ohjeen: kaikkea ei voi tehdä kerralla, joten tehdään pienin askelin.
Lähestyvä merkkipäivä menee puhujana kestävään liikenteeseen liittyvässä konferenssissa.
”Töitä on enemmän kuin ehtii tehdä elämänsä aikana, saati sitten vuorokaudessa. Silti haluan pitää kiinni sovitusta työajasta, koska muu on pois perheeltä.”
KOKKO haluaisi purkaa myyttiä siitä, että akateeminen työn sankari työskentelee kellon ympäri ja viikonloput päälle. Luovat ideat syntyvät Kokon mukaan siitä, kun on vapaa-aikaa perheen kanssa, esimerkiksi metsässä. Silloin hän pyrkii unohtamaan tutkijan roolinsa: haistamaan, maistamaan ja tuntemaan metsän.
Kuka?
Kai Kokko
Ympäristöoikeuden professori Helsingin yliopistossa vuodesta 2014.
Väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2003 luonnon monimuotoisuudesta.
Tutkinut muun muassa kestävää kaivostoimintaa ja yritysten ympäristövastuuta.
Täyttää 50 vuotta 20. huhtikuuta.
- SyntymäpäivätSeuraa
- HenkilöSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti