"Mahtava juttu Aki, että olet ehdokkaana kuntavaaleissa!" sanoi sanoi taannoin opettajakollegani ja lisäsi:"Nyt tiedän, ketä äänestän!"
Edellä mainittu tapahtui syksyllä vuonna 2000 lähtiessäni ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaaksi.
Kun vaalit olivat ohi ja arki eli maanantaipäivä edessä, ihmettelin em. opettajakollegan vaisua olemusta. Hän tuntui välttelevän minua.
Aloin hiukan jo huolestua hänen olemustaan ja kysyin:" Onko jotain vakavaa tapahtunut?"
Hän itkunsekaisesti, murheellisena kertoi, että äänestyspäivänä äänestyskoppiin mennessään kaikki vanhat ajat, muistot vyöryivät hänen päälleen. Hän luetteli pitkän rimpsun suomalaisia kirosanoja ja totesi:" Niin siinä kävi, että äänestin taas sitä vanhaa jäärää niin kuin aikaisemminkin!"
"Eihän tässä käynyt kuinkaan, tulin valituksi varavaltuutetuksi, olen siihen ihan tyytyväinen." totesin murheen murtamalle opettajakollegalleni. Emme puhuneet myöhemmin koskaan kuntavaaliäänestämisestä.
Miksi edellistä muistelen? Siksi, että mm. rajanaapurini, Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Timo Marttala on peräänkuuluttanut, että äänestäjät tarkistaisivat ehdokkaiden näkemyksiä entistä tarkempaan.
Siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Itse etenen loppuun saakka näissä kuntavaaleissa samalla teemalla: Parasta äänestä(ä) > kolmekymmentäkaksi > 32 Aki Pyykkö, insinööri, opetusalan eläkeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti