Aku Välimaa, 6
TIETEESSÄ ei yleensä käytetä sanaa sielu, vaan puhutaan tietoisuudesta, itsetietoisuudesta tai mielestä. Sen olemassaolon ja toiminnan tiedetään perustuvan aivojen kehitykseen.
Olosuhteet tietoisuuden syntymiselle ovat kohdallaan jo ihmissikiön ollessa 6–7 kuukauden ikäinen. Itsetietoisuuden syntyminen on mahdollista vauvaiässä, jolloin ihminen alkaa osallistua vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.
Monien maailman uskontojen ja henkisten perinteiden harjoittajat kuitenkin ajattelevat, että sielu on itsenäinen olio, joka voi siirtyä ihmisestä toiseen. Siirtyminen voi tapahtua joko suoraan kuolleesta ruumiista uuteen tai eräänlaisen välivaraston kautta. Tällaisten käsitysten mukaan sielu on siis aktiivinen koko ajan ja käynnistää ihmisruumiin asettuessaan siihen.
Joidenkin henkisten perinteiden mukaan ihmisellä on useita sieluja. Niiden mukaan ihminen syntyy, kun voimasielu elävöittää ruumiin, ja kuolee sielun poistuessa. Järkisielu puolestaan vastaa ajattelusta, ja sen karatessa ihminen menettää järkensä.
Jotkut uskovat, että sielut voivat myös matkustella ihmisen ulkopuolella esimerkiksi linnun hahmossa. Erityisesti noidilla ja parantajilla ajatellaan olevan tällaisia tiedonhankinnassa käteviä tiedustelusieluja. Tavallisten ihmisten irralliset sielut ymmärretään suojelushengiksi tai -enkeleiksi, joita ihminen kuljettaa mukanaan matkoilla.
Matti Kamppinen
uskontotieteen professori
Turun yliopisto
- TiedeSeuraa
- Lasten tiedekysymyksetSeuraa
- UskonnotSeuraa
- Sielu ja ruumisSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti