JOS päivä tuntuu pidentyvän harppomalla näinä pohjoisen kevään kiitävinä hetkinä, havainto on tieteellisesti perusteltu.
Päivä on pidentynyt Helsingissä yli viitisen minuuttia joka vuorokausi, kun maapallo matkustaa radallaan kohti pohjoisen pallonpuoliskon kesäpaikkaansa.
Vielä joulunpyhien aikaan päivä piteni viitisen minuuttia kokonaisen viikon aikana. Keskimäärin voi sanoa, että päivä pitenee talvisin kymmenen minuuttia viikon aikana, Ursan tiedottaja ja tähtitieteilijä Anne Liljeström tiivistää blogissaan.
Keväällä meno kiihtyy. Maaliskuussa kevätpäiväntasauksen aikana päivä pitenee viitisen minuuttia vuorokaudessa, siis Helsingin korkeudella. Pohjoisempana muutos on vielä nopeampaa.
Juhannukseen mennessä tahti hiipuu ja pysähtyy, ja alkaa hiljalleen paluu pimeyteen.
VIRKISTÄVÄ joka kevään valoilmiö johtuu siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa pysyvästi kallellaan.
Maan akseli on kallellaan 23,5 astetta kallellaan pystysuunnasta. Se on kallellaan aina samaan suuntaan, oli maapallo radallaan missä tahansa. Akselin pää osoittaa suurin piirtein kohti Pohjantähteä koko ajan.
Maan kallistumisen takia maapallolla on ensinnäkin vuodenajat. Pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä, kun puolisko on kallistunut kohti Aurinkoa. Meillä on talvi, kun eteläinen pallonpuolisko on kallistunut kohti lähitähteämme.
SYY päivän pituuden kiihtymiselle – ja hidastumiselle syksyllä – on se, että Aurinko liikkuu vuoden aikana eri leveyspiirien yli eri vauhtia.
Pimeimpään eli talvipäivänseisauksen aikaan joulun alla Aurinko paistaa korkeimmalta pään päältä zeniitistä eteläisen pallonpuoliskon leveyspiirille, joka tunnetaan Kauriin kääntöpiirinä.
Sitten Auringon zeniittiasema aloittaa paluun kohti pohjoista Kravun kääntöpiiriä hiljalleen kiihdyttämällä. Päivän pituus muuttuu, kun zeniittiasema vaeltaa kääntöpiiriltä toiselle.
Käyrä kertoo, millä leveyspiirillä ja milloin Aurinko on korkeimmillaan zeniitissä eli pään yläpuolella:
Harppominen pätee Suomessa eteläisillä leveysasteilla. Pohjoisessa valoisuus lisääntyy eri tahdissa.
MAALLIKKO olisi arvellut, että päivä pitenee keväällä nopeammin ehkä siksi, että maapallo kiertää Aurinkoa keväällä nopeammin kuin talvella.
Tilanne on monimutkaisempi. Maapallon kiertonopeus vaihtelee vähän, koska kiertorata on lievästi soikea. Kiertonopeuden vaihtelu ei selitä merkittävästi päivän pitenemisen nopeuden vaihteluja keväällä ja vastaavasti lyhenemisen vaihteluja syksyllä.
Maan vauhti Auringon ympäri on huipussaan sitä paitsi jo tammikuun alussa eikä keväällä. Maapallo on vuoden alussa kiertoradallaan lähimpänä Aurinkoa, jolloin tähtemme vetovoima lisää planeetan vauhtia. Sitä on yli 30 kilometriä sekunnissa eli liki 110 000 kilometriä tunnissa.
Vauhti alkaa keväällä hidastua ja on hitaimmillaan pohjoisen kesällä, jolloin maapallo on radallaan kauimpana Auringosta. Heinäkuussa maapallo painelee enää runsaat 29 kilometriä sekunnissa eli vajaat 105 000 kilometriä tunnissa.
Tämän hidastelun takia pohjoisen pallonpuoliskon kesä on tähtitieteilijän näkökulmasta muutamia päiviä pidempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla.
PÄIVÄN pitenemisen nopeutuminen on arkihavaintojen pohjalta hämmentävä ilmiö. Pohjoisessa Suomessa näyttäisi käyvän toisin, tähtitieteilijä Asko Palviainen Helsingin yliopiston Almanakkatoimistosta huomauttaa.
”Näyttäisi kuin päivän piteneminen hidastuu kevätpäiväntasauksen alla. Se johtuu siitä, että ilmakehä taittaa auringonvaloa. Lopputalvella ja ennen kevätpäiväntasausta aurinko on korkeimmillaan pohjoisessa matalalla, jolloin se näkyy ilmakehän läpi. Vasta kun se nousee kesän tullen korkeammalle, päivä näyttää pitenevän nopeammin”,
Päivä on pidentynyt Helsingissä yli viitisen minuuttia joka vuorokausi, kun maapallo matkustaa radallaan kohti pohjoisen pallonpuoliskon kesäpaikkaansa.
Vielä joulunpyhien aikaan päivä piteni viitisen minuuttia kokonaisen viikon aikana. Keskimäärin voi sanoa, että päivä pitenee talvisin kymmenen minuuttia viikon aikana, Ursan tiedottaja ja tähtitieteilijä Anne Liljeström tiivistää blogissaan.
Keväällä meno kiihtyy. Maaliskuussa kevätpäiväntasauksen aikana päivä pitenee viitisen minuuttia vuorokaudessa, siis Helsingin korkeudella. Pohjoisempana muutos on vielä nopeampaa.
Juhannukseen mennessä tahti hiipuu ja pysähtyy, ja alkaa hiljalleen paluu pimeyteen.
VIRKISTÄVÄ joka kevään valoilmiö johtuu siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa pysyvästi kallellaan.
Maan akseli on kallellaan 23,5 astetta kallellaan pystysuunnasta. Se on kallellaan aina samaan suuntaan, oli maapallo radallaan missä tahansa. Akselin pää osoittaa suurin piirtein kohti Pohjantähteä koko ajan.
Maan kallistumisen takia maapallolla on ensinnäkin vuodenajat. Pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä, kun puolisko on kallistunut kohti Aurinkoa. Meillä on talvi, kun eteläinen pallonpuolisko on kallistunut kohti lähitähteämme.
SYY päivän pituuden kiihtymiselle – ja hidastumiselle syksyllä – on se, että Aurinko liikkuu vuoden aikana eri leveyspiirien yli eri vauhtia.
Pimeimpään eli talvipäivänseisauksen aikaan joulun alla Aurinko paistaa korkeimmalta pään päältä zeniitistä eteläisen pallonpuoliskon leveyspiirille, joka tunnetaan Kauriin kääntöpiirinä.
Sitten Auringon zeniittiasema aloittaa paluun kohti pohjoista Kravun kääntöpiiriä hiljalleen kiihdyttämällä. Päivän pituus muuttuu, kun zeniittiasema vaeltaa kääntöpiiriltä toiselle.
Käyrä kertoo, millä leveyspiirillä ja milloin Aurinko on korkeimmillaan zeniitissä eli pään yläpuolella:
Harppominen pätee Suomessa eteläisillä leveysasteilla. Pohjoisessa valoisuus lisääntyy eri tahdissa.
MAALLIKKO olisi arvellut, että päivä pitenee keväällä nopeammin ehkä siksi, että maapallo kiertää Aurinkoa keväällä nopeammin kuin talvella.
Tilanne on monimutkaisempi. Maapallon kiertonopeus vaihtelee vähän, koska kiertorata on lievästi soikea. Kiertonopeuden vaihtelu ei selitä merkittävästi päivän pitenemisen nopeuden vaihteluja keväällä ja vastaavasti lyhenemisen vaihteluja syksyllä.
Maan vauhti Auringon ympäri on huipussaan sitä paitsi jo tammikuun alussa eikä keväällä. Maapallo on vuoden alussa kiertoradallaan lähimpänä Aurinkoa, jolloin tähtemme vetovoima lisää planeetan vauhtia. Sitä on yli 30 kilometriä sekunnissa eli liki 110 000 kilometriä tunnissa.
Vauhti alkaa keväällä hidastua ja on hitaimmillaan pohjoisen kesällä, jolloin maapallo on radallaan kauimpana Auringosta. Heinäkuussa maapallo painelee enää runsaat 29 kilometriä sekunnissa eli vajaat 105 000 kilometriä tunnissa.
Tämän hidastelun takia pohjoisen pallonpuoliskon kesä on tähtitieteilijän näkökulmasta muutamia päiviä pidempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla.
PÄIVÄN pitenemisen nopeutuminen on arkihavaintojen pohjalta hämmentävä ilmiö. Pohjoisessa Suomessa näyttäisi käyvän toisin, tähtitieteilijä Asko Palviainen Helsingin yliopiston Almanakkatoimistosta huomauttaa.
”Näyttäisi kuin päivän piteneminen hidastuu kevätpäiväntasauksen alla. Se johtuu siitä, että ilmakehä taittaa auringonvaloa. Lopputalvella ja ennen kevätpäiväntasausta aurinko on korkeimmillaan pohjoisessa matalalla, jolloin se näkyy ilmakehän läpi. Vasta kun se nousee kesän tullen korkeammalle, päivä näyttää pitenevän nopeammin”,
- TähtitiedeSeuraa
- aurinkoSeuraa
- VuodenajatSeuraa
- KevätSeuraa
- TiedeSeuraa
- Matti MielonenSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti