ARKANGELISSA maaliskuun lopulla järjestetty Arktinen foorumi ei saanut aikaan merkittäviä päätöksiä, eikä niitä myöskään syntynyt Suomen ja Venäjän presidenttien kahdenkeskisen tapaamisen tuloksena.
Silti presidentti Sauli Niinistö sai arvokasta tietoa siitä, miten Venäjän johto suhtautuu Yhdysvaltain uuteen hallintoon. Tosin suurvaltojen yhteistyökuviot menivät luultavasti täysin uusiksi huhtikuun alun Syyrian tapahtumien vuoksi.
VENÄJÄN media huomioi Arkangelin tapaamisen näyttävästi, mutta lähinnä vain toistellen sitä, mitä presidentti Vladimir Putin sanoi lehdistölle avoimissa tilaisuuksissa. Suomen presidentti ei kuitenkaan jäänyt sivuosaan, sillä tv-kanava Rossija-24 välitti 31. maalikuuta hänen avauspuheenvuoronsa kokonaan venäjäksi käännettynä. Sitä ei tapahdu usein.
Venäjän median raportoinnista voi päätellä, että presidenttien tapa suhtautua arktisen alueen ympäristöuhkiin poikkeaa toisistaan.
NIINISTÖ vetosi myös sen puolesta, että muualla maailmassa kasvussa olevat geopoliittiset jännitteet pidettäisiin pois arktiselta alueelta. ”Arktis on nyt rauhallinen alue, ja yhteistyö, jolla on pitkät perinteet, on tehokasta”.
Siinä missä Niinistö kiinnitti huomiota mustan hiilen polton aiheuttamiin ongelmiin, Putin kertoi Frans Joosefinmaalla edellisenä päivänä tekemistään havainnoista. Satojentuhansien vuosien aikana muodostuneessa jäätikössä oli selvästi näkyvillä hiilikerros, ”joka oli muodostunut aikana, jolloin tehtaita ei ollut edes olemassa”.
PUTIN myös vähätteli kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi muistuttamalla ”tunnetusta tosiasiasta”, jonka mukaan muutama Etnan tulivuoren purkaus merkitsee enemmän kuin ihmiskunnan ponnistelut omien päästöjen vähentämiseksi.
SUOMEN itsenäisyyden juhlavuosi on Venäjän median jatkuvan kiinnostuksen kohteena. Historioitsija toisensa jälkeen on muistuttanut, kuinka Vladimir Lenin jalomielisesti salli Suomen itsenäistyä.
Eikä Suomen venäläisiin hyväntekijöihin kuulu vain Lenin. Uutistoimisto Regnumin mukaan samaan sarjaan tulee liittää myös tsaari Aleksanteri I, joka toimiston 4. huhtikuuta julkaiseman katsauksen mukaan nosti Suomen ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.
Ellei Suomea olisi vuonna 1808 liitetty Venäjän keisarikuntaan, suomen kieli olisi vähitellen hävinnyt 1800-luvun loppuun mennessä. Nyt sen sijaan Suomi sai omat säätyvaltiopäivät, oman pankin ja rahan – tieteet, taiteet ja koulutus kukoistivat.
Suomalaiset osoittautuivat kuitenkin röyhkeiksi ja kiittämättömiksi: ”Nuoren Suomen kansan myöhempi käytös, joka näkyi suomalaisten suunnitelmina rakentaa melkein Uralille asti ulottuva Suur-Suomi ja sitten liittolaisuutena saksalaisfasistien kanssa, pakotti Neuvostoliiton ottamaan kovat otteet käyttöön venäläisten hyvät työt pian unohtaneen Suomen suhteen”.
KIINAN presidentin Xi Jinpingin Suomen vierailu uutisoitiin Venäjällä näkyvästi.
Uutisissa korostettiin, kuinka merkittävä määrä eri alojen käytännön yhteistyösopimuksia solmittiin vierailun yhteydessä. Kommentteja leimasivat luonnehdinnat ”uudenlaisesta kumppanuudesta” sekä molemminpuolisesta ”valmiudesta viedä maiden suhteet uudelle tasolle”.
Venäläisessä kielenkäytössä tämä ei ole vain sanahelinää.
SUOMEN kunnallisvaalien tulos ei ollut pääsiäiseen mennessä aiheuttanut Venäjän mediassa minkäänlaisia kommentteja. Vaalitulos uutisoitiin sellaisena kuin se oli.
Se kuitenkin muistettiin mainita, että ensimmäiset venäjänkieliset valtuutetut tulivat valituiksi Helsingissä ja Vantaalla.
PÄÄSIÄISPYHIIN mennessä ei Venäjän mediassa myöskään oltu mainittu sanaakaan siitä, että Kremlin pääideologina pidetty Aleksandr Dugin oli 11. huhtikuuta esitelmöinyt Suomessa. Näin siitä huolimatta, että samana päivänä tapahtunut Suomeen sijoittuvan hybridiuhkien tutkimuskeskuksen perustamisasiakirjan allekirjoitus kyllä uutisoitiin näyttävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti