Vähempikin olisi riittänyt...

Luin muutama vuosi sitten mielenkiintoisen lehtiartikkelin, jossa oli haastateltu tärkeään virkaan valittua henkilöä.

Artikkelin luettuuani kävi mielessä, että vähempikin olisi riittänyt ensihaastatteluksi. 

Sovellettuna artikkelitasolle kuuluisa ns. neljän sekunnin sääntö ei näyttänyt oikein hyvältä...

Haastateltava latasi pöytään mittavan repertuaarin harrastuksistaan, lähes erinomaisuuksistaan.

Toisaalta on tunnustettava, että kyseinen henkilö ei ainakaan turhan vaatimaton ole, eikä pidä ainakaan harrastuskynttilöitään vakan alla.

Toivottavasti en loukkaa kenenkään lukijan herkkiä tunteita omista harrastuksistaan toteamalla toistamiseen, että vähempikin olisi alkumetreillä riittänyt ja että kaikella on toki rajansa…

Jos ihminen on rättärifani,harrikkafani, karavaanari, vanhojen autojen kunnostaja, avantouimari, purjelentäjä, maratoonari/puolimaratoonari, golfaaja, aktiivilenkkeilijä ja -hiihtäjä, veneilijä, intohimoinen matkailija, rotary- ja lions-ihminen, aktiivi reserviläinen, viiniasiantuntija, perhokalastaja, lintubongari, ja mitä vielä, niin vanha sanonta ”ei mopolla mahottomia” lienee paikallaan.

Saattaa olla, että em. luettelossa on vain noin puolet lukemastani. Lisään niitä myöhäisemmässä vaiheessa em. luetteloon, mikäli niitä tulee mieleeni.

Toki hän lukemassani artikkelissa totesi, että harrastuksiensa lomassa hän ideoi ja prosessoi työasioita, joten nekin ajatuksissa onneksi vilahtavat - ainakin siteeksi.

Ikuisena optimistina haluan ajatella, että toivottavasti harrastuskylläisyydestä huolimatta kyseinen henkilö on ajankäytön/delegoinnin supermestari ja hoitaa hommansa vähintäänkin tyydyttävästi...