Jostain syystä vanhat tekstini alkoivat taas kiinnostaa ja melkein "hyppiä silmilleni". Ehkä siitä syystä, että voin vertailla, onko maailmanmeno muuttunut kotinurkilla.
Sinullakin on siihen erinomainen mahdollisuus luettuasi mm. alla olevan tekstini vuodelta 2003...
KAKSINAPAINEN SUOMI? KYLLÄ!
Torstaina 4. joulukuuta 2003 tämän lehden Mielipide-palstalla oli Jari Tammi-nimisen henkilön, kirjailija Turusta, kirjoitus otsikolla Maamme kahtiajaosta ei ole kyse.
Hän toteaa olevansa riemastunut, että Oulun nostaminen Suomen kakkospääkaupungiksi on lopulta lyönyt ajatuksena läpi.
Hän toteaa, että hänen esittämänsä idea alkoi tulla keskustelunaiheeksi vasta alue- ja kuntaministerin Hannes Mannisen otettua asian esiin.
Jari Tammi esittää artikkelissaan, että Suomi on rakennettava uudestaan eräänlaiseksi kaksinapaiseksi maaksi. Se ei ole loppujen lopuksi mielestäni uutta, sillä näinhän jo nyt on...
Ongelma on lähinnä siinä, että nykyiset ”navat” ovat kohtuuttoman suuria ja epätasapainoisia!
Maamme viimevuosien tapahtumat ovat osoittaneet selkeästi sen tosiasian, että Suomi on jakaantunut rajusti kahtia lähinnä ainakin viidellä (5) osa‑alueella:
- Urbaani city‑Suomi/maaseutu‑Suomi
- Kasvukeskus‑Suomi/muuttotappio‑Suomi
- Työllisyys‑Suomi/työttömyys‑Suomi
- Hyvinvointi‑Suomi/ei‑hyvinvointi‑Suomi
- Osakeoptionäennäisöky‑Suomi/rutiköyhätotaalinälkäkitkuttelu‑Suomi
Kehä III‑efekti on siten saanut lainvoiman, jossa me susirajan piruparat olemme olleet osaltamme vaikuttamassa omien päättäjiemme/päättämättömiemme kautta ‑ valitettavasti...
On puhuttu paljon hyvinvointi-Suomesta – on kehitelty teemoja - hyvinvointi ja työllisyys, joilla on jopa voitettu aikanaan vaaleja tässä maassa!
Kuitenkin edelleen myös vuoden 2003 Suomessa: Eri puolilla maassamme ruokajonot ovat yhä sitkeästi pysyneet kohtuuttoman pitkinä.
Siitä näimme kuvaavan esimerkin mm. erittäin arvokasta työtä vähäosaisten auttamiseksi jo vuosikymmeniä tehneen Veikko Hurstin varjoitsenäisyyspäivän juhlatilaisuuden muodossa 06.12.2003 Helsingin Hakaniemen torilla!
Kuka kehtaa väittää em. tyyppisen liittyvän millään tavalla käsitteeseen hyvinvointi? Minun arvomaailmassa se on mitä suurimmassa määrin päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten kohtuutonta, totaalista nöyryyttämistä...
Lisäksi se on suuri, kansallinen, anteeksiantamaton häpeä maallemme, joka edelleen loistaa monissa kansainvälisissä tutkimuksissa kärkisijoilla!
Joku perijuurin nykymenoon kyllästynyt takavuosina leukaili: "Onneksi meillä on EU‑ruokatuki!"
Niinpä!
Niin kauan, kun Suomi on nettomaksaja, kaikki eurot, jotka EU:sta tulevat, ovat meidän suomalaisten – Sinun ja minun - omia rahoja, joita me anomme, anelemme takaisin hirvittävän byrokratian säestyksellä!
Toki tasapuolisuuden nimessä on mainittava, että maahamme on viime vuosien aikana, oikeastaan aivan viime viikkoinakin syntynyt muutama raharikas osake‑/optiomiljonääri...
Maamme työttömyysluvut ‑ laskutavasta/tai ‑tahosta riippuen ‑ ovat edelleen tällä hetkellä 200.000‑300.000 työtöntä. Tosiasiassa meillä on tällä hetkellä 400.000- 600.000 työkykyistä ihmistä työelämän ulkopuolella, mikäli erityyppiset koulutuskasaumat putsattaisiin!
On suorastaan pöyristyttävää, että työkykyisiä, ammattitaitoisiakin ihmisiä tippuu pitkäaikaistyöttöminä normaalin, ihmisarvoisen elämän ulkopuolelle apatian synkeään tilaan, josta on erittäin vaikea nousta jaloilleen.
Toki tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että noin yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisista on työnsyrjässä kiinni ‑ ainakin toistaiseksi...
Nyt toki näyttää siltä, että osittain em. tilastoja putsataan eläkejärjestelyillä. Hyvä niin!
Viimevuosien ratkaisut Suomessa vahvistavat monien pohjoissuomalaisten mielissä jo vuosia kytenyttä ajatusta, että Suomi on pistettävä poikki, jakaa totaalisesti, konkreettisesti kahtia...
Miksi?
Siksi, että meillä on täällä pohjoisessa houkuttelevan puhdasta luontoa vaikka muille jakaa, raaka‑aineita, omiksi tarpeiksi energiaa, viimeisenpäälle viritettyjä, riihikuivaa rahhaa jauhavia, osittain laajenevia teollisuuslaitoksia, kohtuurunsaasti huippuosaamista ja ammattitaitoa, oppilaitoksia joka lähtöön, aktiivista yhteistyökykyä ja mahdollisuuksia lähinaapureihin, jne. ...
Myös osittain siksi, että läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa on menossa samansuuntainen kehitys jopa eräänlaisen, väljän ”koontipuolueen” – yhteisen pohjoisen puolueen – koeponnistus…
Oikeastaan meiltä ei puutu mitään! Me kyllä pärjäämme täällä omillamme! Poikki, mutta mistä?
Takavuosina henkilökohtaisesti pohdiskelin, että ilmeisesti tasapainoisin kohta olisi jossain tuolla Oulun‑läänin etelärajalla länsi-itä-suunnassa.
Nyt on tosin tullut sellainen tunne, että monet etelämpääkin ‑ kurjimuksessa elävät kunnat ‑ haluaisivat varmaan tulla mukaan yhteisrintamaan, joten katkospaikka voinee olla hiukan etelämpänä.
Tietysti täällä pohjoisessa voimallisesti viime vuosina kehittynyt Oulun seutu saattaa muodostua vähän ongelmalliseksi mutta sielläkään kaikissa ympäristökunnissa vauhti ei liene aivan hengästyttävä ole, joten kiinnostusta mukaan tuloon todennäköisesti löytyy…
Voimakas Oulun seutu voinee olla uuden, kaksinapaisen Suomen voimallisesti eteenpäin puuskuttava, muut mukaansa tempaava, veturi.
Kaksinapaisen Suomen pohjoisin osa olisi siis vähintään 1/2 tai jopa 2/3 nyky‑Suomen pinta‑alasta.
Kyllä sillä pärjätään – aluksi!
Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti