Otsikon tavoin saattaa moni mediaa seurannut ajatella. Lisäksi vielä niin, että aivan oikein, että mies - Talvivaaran nykyinen toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä - joutuu kolmen muun Talvivaaran johtohenkilön kanssa oikeuteen ympäristörikoksesta.
Asianomaiset kiistävät syyllistyneensä ympäristörikokseen. No oikeudessa asia aikanaan ratkaistaan.
Varmaan Talvivaaran käynnistysprosessissa on virhearvioita, kukaties suoranaisia virheitäkin tehty, mutta ovatko ne sen laatuisia, että vastuuhenkilöitä pistetään tiilenpäitä lukemaan, on asia erikseen.
Tällä hetkellä toimitusjohtaja nauttii Talvivaaran hallituksen luottamusta ja jatkaa tehtävässään...
Edelliseen liittyvänä kaivoin taas esiin vanhan tekstin, joka on sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa.
JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...
En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua
marketin kassajonossa, jossa kaksi jämäkän oloista, keski-ikäistä – ilmeisesti
aktiivisesti työssäkäyviä ammattimiehiä – keskusteli äänekkäästi Suomen
taloustilanteesta. Esillä tuntuivat olevan paikalliset yt-väännöt ja
erityisesti Kainuun Talvivaaran tilanne.
Asioiden hoito – niin yrityksen kuin päättäjienkään – ei
saanut kummoista kouluarvosanaa ammattimiesten puheissa. Jutustelun aikana vilahtelivat
nimittäin sanat: yhteiskunnan saamattomuus, kyvytön johto, nikkelin
maailmanmarkkinahinnan romahtaminen, allasongelmat, ympäristön saastuttaminen,
prosessin tehottomuus, jyrääminen, kusetus,
kassan tyhjeneminen, jne. …
Asia, mikä nimenomaan minun kiinnostukseni, oikeastaan
uteliaisuuteni herätti, oli toisen, varmuudella Talvivaaran pienosakkaan,
osakkeenomistajan puolustelut: ”Onhan siinä kuule paljon hyviäkin puolia!
Kerrannaisvaikutuksiltaan yli 5000 työpaikkaa ja yli miljardin euron edestä ehtaa
tavaraa, metallia jo valmiina kasassa! Uusilla kasoilla prosessi toimii
erinomaisesti.”
”Mitä sinä höpiset Kalle? Mistä sinä sellaista olet
saanut päähäsi?” toinen jutustelijoista kysäisi ja lisäsi: ”Älä sinä kuule usko
kaikkea, mitä media suoltaa!”
”Perkeleen Pekka! On pistänyt koko jutun aivan sekaisin
ja kinuaa vaan lisää rahaa, jotta yritys selviäsi edes velkasaneeraukseen. Nyt
muka pitäisi löytyä vielä 40 miljoonaa euroa.” totesi epäuskoinen tuomas, joka
osoittautui Uuno nimiseksi.
” Sinä Uuno et kuule taida olla perillä mm.
viimeaikaisista tapahtumista. Toki onhan tuo pörssikurssi syöksynyt alas kuin
kivi taivaalta. Muutamassa vuodessa 7 eurosta alle 10 senttiin. Taisipa käydä
viime viikon lopulla alle 5 sentin. Entä sitten, tuo yrityksen pörssikurssiarvo
on sellaista henkimaailman asiaa. Se ei kuvaa koskaan yrityksen todellista
tilaa. Välillä siinä on reippaasti ilmaa, pörssikurssi taivaissa ja kohta
sietämättömän alhaalla!” totesi Kalle, tuo ilmeinen piensijoittaja…
”Kyllä osaat olla sinisilmäinen. Et taida uskoa itsekään,
mitä poriset. Niin, niin, niinhän siitä puhutaan mutta kyllä yhtiö on tällä
hetkellä niin suuressa kuopassa, oikeastaan montussa, että siitä se ei selviä!”
Uuno valisti.
”Meillä suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole varaa ajatuttaa
Talvivaarasta alas. Se on liian suuri ruumis! Jos eduskuntavaalit olisivat nyt
edessä, Talvivaaralle löytyisi ruuhkaksi saakka myötätuntoa, paitsi ehkä
viherpiipertäjiltä!” totesi Kalle hiukan jo tuohtuneena.
”Missä ne ymmärtäjät ja tukijoukot sitten luuraavat? Nyt
olisi aika toimia, jos tuon yrityksen pystyssä pitäminen niin tärkeä asia on.”
Uuno hiukan jo ymmärtäväisemmin jupisi.
”Kyllä niitä löytyy, kyllä niitä löytyy, voit olla varma,
että niitä vielä tässä kuussa löytyy! Jaaha, eiköhän sitten mennä tuonne taas
tuonne varsinaiseen pelimaailmaan, eläkeläisten joukkoon, siihen joukkoonhan
mekin olemme vääjäämättä menossa!” sanoi Kalle keinotekoisen rehvakkaasti.
”Niin, jospa sieltä sitten saisi vähän leivän päälle
jotakin!” Uuno sanoi hyväntahtoisesti hymyillen. Niin he poistuivat kassalta
hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin tungosta.
Kassajonoterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti