Harjoitus tekee harjoittelijan...

Tämä on vanha tekstini, jota hiukan tuunaan.

Olin Ammatillisten oppilaitosten opettajien opintopäivillä ja vuosikokouksessa takavuosina
Joensuussa.
Opintopäivien viimeisimmän mutta ehdottomasti ei vähäisimmän esitelmän piti ohjaaja
Markku Pölönen. Todella elävä, rento, avoin mutta asiallinen esitelmä.

Markku Pölönen on Suomen yksi menestyneimpiä elokuvatekijöitä viimeisen kymmenen
vuoden ajalta. Onnenmaa, Kivenpyörittäjän kylä, Kuningasjätkä ja Badding olivat kaikki
menestyksiä, elokuvia joissa lähihistoria, maaseutu ja nostalgia olivat voimakkaasti läsnä.

Hän sanoi olevansa syntyjään Enosta, Hirviniemestä, jossa hänen sukunsa on ollut yli 400
vuotta.
Parasta Enossa on Pölösen mukaan enolainen huumori, tarinan kerronta, puhe. Se on
jotakin ainutlaatuista mitä ei muualla ole.
Enolaisessa huumorissa on enemmän liiallisuutta ja valhetta kuin missään muualla.
Tarinankertojia löytyy muualtakin, mutta ei enolaisten veroisia. Enossa kaikki jutut
ryyditetään höysteellä. 
Sairauskertomuskin pistetään paremmaksi kuin naapurilla. Se on sellaista naurua läpi
kyynelten. Enossa huumori ei ole vitsi vaan elämäntapa. 

Hän tuntui työstävän organisaationsa kanssa lähitulevaisuuteen myös televisiosarjaa, josta
nähtyjen näytteiden mukaan oletettavasti tulee menestystarina…

Hän kertoi elokuvan tekemisestä ja siihen liittyvästä yhteistyöstä paikallisiin oppilaitoksiin
ja oppilaiden työssäoppimisesta.
Hän ilmiselvästi oli tyytyväinen oppilaiden työpanokseen, työmoraaliin ja nimenomaan
asenteeseen.

Tähän saakka olen aina kuullut sanottavan, että harjoitus tekee mestarin.

Markku Pölönen mainitsi maailmankuulun elokuvaohjaajan, taisipa mainita nimenkin,
sanoneen, että harjoitus tekee harjoittelijan.

Sanonta tuntui aika oudolta, mutta perusteluna hän mainitsi, että mm.
elokuvantekemisessä useat otot, toistot klaffin heilutteluineen saattavat viedä näyttelijöiltä
herkkyyden, heihin iskee väsymys, väsymys välittyy myös kaikkiin organisaatiossa
työskenteleviin ja lopputulos kärsii.

Hän mainitsi, että hänen filmaustuotannossaan ottojen määrä on keskimäärin neljä. Hän
totesi lisäksi, että kymmenen tunnin työpäivän lopputulos valmista, esityskelpoista filmiä
on noin kolme minuuttia maksaen, mikäli oikein muistan parikymmentätuhatta euroa…

Silloin elettiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoltaväliä.

Mitä maininnasta harjoitus tekee harjoittelijan, olisi opittavissa, mahdollisesti
sovellettavissa käytännön elämään?

Kukaties sen, että ei ole syytä jäädä junnaamaan paikoilleen toistaen, samantyyppisiä
ratkaisumalleja hakien jääräpäisesti päätä seinään iskien, vaan siirtyen nopeasti
tilanteesta toiseen luovien ratkaisumallien myötä.

Henkilökohtaisesti on syntynyt vahva käsitys, että mm. kunnallisessa
päätöksenteossa em. tyyppinen jääräpäinen junnaaminen on varsin yleistä, eikä
rennonlennokkaille ajatuksille löydy kovinkaan usein kasvupohjaa…

Valtavirrasta poikkeavan ratkaisumallin esittäjä vaietaan valitettavan usein kuoliaaksi tai vähintäänkin hakataan henkisesti mustelmille.