Kerroin taannoin, että olemme kaataneet puita tontillamme - luvan perästä. Loppujen lopuksi kaadoimme, oikeastaan kaadatimme neljä noin viisikymmentä vuotta vanhaa mäntyä, upeita puita, joista on jäljellä siistit kannot. Kaksi mäntyä jätimme vielä pystyyn...
Viisi avolava- ja peräkärrykuormaa risuja/oksia on viety pois, yksi peräkärrykuorma taitaa vielä tulla vietäväksi.
Olen muutaman päivän ajan pilkkonut em. kaadettuja, katkottuja puita katokseen kuivamaan. Polttokelpoisia ne ovat vasta ensi vuonna.
Puukatoksen seutuvilla on huumaavan hyvä havupuun tuoksu, jonka tuntuu huomaavan myös kadulla jalan/pyörällä kulkijat.
Hetki sitten puita pilkkoessani pohdiskelin, mikä on eläkeläiselle sopiva työrupeama. Sitä mietiskellessäni vaimoni huikkasi talon kulmalta: "Annahan jo olla, jatketaan huomenna."
Kieltämättä viiden tunnin työrupeama lähes yhtäjaksoisesti halkomakirveen varressa on jo kohtalaisen sopiva työrupeama eläkeläiselle, koska välillä joutuu halkaisussa käyttämään kiilaakin tiukimpien puiden halkaisemiseksi.
Huomenna siis jatketaan, mikäli ilmat sen sallivat. Eipä tuolla enää paljon ole pilkottavaa, tosin aivan ne vaikeimmat taitaa jäädä minulta kotikonstein halkaisematta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti