Olen käynyt viimeksi Kemissä elokuvateatterissa katsomassa
”eläviä kuvia” 1960-luvun puolenvälin tienoilla silloisen tyttöystäväni,
nykyisen vaimoni kanssa.
Elokuvan nimi oli Rakkauden ABC, siihen
aikaan kohtalaisen rohkea elokuva, joka näytti erittäin asiallisesti,
suorasukaisesti ja kauniisti kaiken sen, mitä naisen ja miehen välillä
rakkauselämässä tapahtuu. Oikeastaan se oli hyvä opetuselokuva…
Toki sen jälkeen opiskeluaikoina Tampereella kävimme
muutaman kerran elokuvissa, mutta sen jälkeen en itse ole elokuviin
vaivautunut.
Jostain syystä tuo elokuvien katseleminen elokuvateatterissa
on jäänyt omalta osalta vähiin, olemattomiin, toki televisiosta on tullut katseltua ja takavuosina aika-ajoin myös aktiivisesti nauhoitettua moniakin elokuvia ja nimenomaan dokumentteja mm. opetuskäyttöön.
Vuorokaudessa on 24 tuntia, josta keskimäärin nukumme noin
kolmanneksen eli 8 tuntia, jolloin entisaikaisen Elon laskuopin mukaan teoriassa
jokaisen aktiivikäytössä on 16 tuntia vuorokaudessa.
Mikäli henkilö on
työelämässä, hänellä menee työhön aikaa kahdeksasta kymmeneen jopa
kahteentoista tuntiin, joten henkilökohtaiseen käyttöön vuorokaudessa jää aikaa
4 - 8 tuntia...
Ajan riittävyydestä tai oikeastaan riittämättömyydestä on
puhuttu ja kirjoitettu viime aikoina paljon. Monet haikailevat: ”Vuorokaudessa
on vain 24 tuntia, kunpa olisi tuntikin lisää!” Monien mielestä aika ei kerta
kaikkiaan riitä kaikkien velvoitteiden hoitamiseen, puhumattakaan, että aikaa
jäisi henkilökohtaisiin harrastuksiin ja nimenomaan normaaliin lepoon...
Suomalaisten perheiden ajankäyttöä on tutkittu paljon.
Lähtemättä analysoimaan eri tutkimuksia, on otettava esiin yksi osa-alue, joka
kuuluu olennaisesti jokapäiväiseen tai pääasiassa jokailtaiseen elämään, se on median seuraaminen.
Siihen kuuluu mm. sanomalehtien lukemista, aikakauslehtien
lukemista, kirjojen lukemista, erittelemätöntä lukemista, radion kuuntelua,
tietokoneen tms. tietotekniikkaan perustuvien vempainten huvi- ja hyötykäyttöä, television katselua, tms. ...
Tutkimusten
mukaan jokainen suomalainen käyttää aikaa median seuraamiseen keskimäärin kaksi
(2) – viisi (5) tuntia vuorokaudessa.
Aika
monia suomalaisia television katselu sitoo iltaisin kohtuuttoman pitkäksi
aikaa.
Television katselusta on syntynyt suoranainen riippuvuussuhde,
jopa henkilökohtainen ongelma.
Vähäisen elokuvakulutuksen lisäksi tunnustan, että lopetimme
myös television katselun ja nostimme television jalustoineen + videolaitteineen
varastoon virallisesti Äitienpäivänä 09.05.2004.
Olimme katselematta kotona televisiota viisi-kuusi vuotta.
Meiltä luonnollisesti kyseltiin, asian tultua puheeksi, motiivejamme,
olimmeko kokeneet vieroitusoireita ja mihin vapautuneen ajan käytimme.
Toki televisiosta tuli silloinkin paljon hyvääkin ohjelmaa; mm.
dokumentteja, tieteisohjelmia, osa urheiluohjelmia, mutta myös täyttä roskaa,
jota edustivat mm. ulkomaalaiset, lähinnä amerikkalaiset uusinnat ja uusintojen
uusinnat...
Radiota tuli kuunneltua paljon, joten missään
uutispimennossa ei tarvinnut olla.
Toisaalta netistä tarvittaessa ruudulle saa aivan samoja
uutisia ja osittain ajankohtaisohjelmiakin, mikäli niitä kaipaa.
Kirjojen ja lehtien lukemiseen aikaa käytettiin aikaisempaa enemmän ja tuntui siltä, että tuo unikin maistui entistä
paremmalta.
Nykyisin taas töllötämme,
sillä jo kauan sitten antenniuusimisien yhteydessä laitettiin
digilähetysvalmius. Ovathan nuo ohjelmatkin monipuolistuneet, liekö kuitenkaan parantuneet.
Valitettavasti häiriöt lähetyksissä ovat selkeästi lisääntyneet Mari-Lapin alueella. Vika on ilmeisesti liian heikoissa lähetyssignaaleissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti