Uskallanko tunnustaa, että...

Olen käynyt viimeksi Kemissä elokuvateatterissa katsomassa ”eläviä kuvia” 1960-luvun puolenvälin tienoilla silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa.

Elokuvan nimi oli Rakkauden ABC, siihen aikaan kohtalaisen rohkea elokuva, joka näytti erittäin asiallisesti, suorasukaisesti ja kauniisti kaiken sen, mitä naisen ja miehen välillä rakkauselämässä tapahtuu. Oikeastaan se oli hyvä opetuselokuva…

Toki sen jälkeen opiskeluaikoina Tampereella kävimme muutaman kerran elokuvissa, mutta sen jälkeen en itse ole elokuviin vaivautunut.

Jostain syystä tuo elokuvien katseleminen elokuvateatterissa on jäänyt omalta osalta vähiin, olemattomiin, toki televisiosta on tullut katseltua ja takavuosina aika-ajoin myös aktiivisesti nauhoitettua moniakin elokuvia ja nimenomaan dokumentteja mm. opetuskäyttöön.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, josta keskimäärin nukumme noin kolmanneksen eli 8 tuntia, jolloin entisaikaisen Elon laskuopin mukaan teoriassa jokaisen aktiivikäytössä on 16 tuntia vuorokaudessa.

Mikäli henkilö on työelämässä, hänellä menee työhön aikaa kahdeksasta kymmeneen jopa kahteentoista tuntiin, joten henkilökohtaiseen käyttöön vuorokaudessa jää aikaa 4 - 8 tuntia...

Ajan riittävyydestä tai oikeastaan riittämättömyydestä on puhuttu ja kirjoitettu viime aikoina paljon. Monet haikailevat: ”Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, kunpa olisi tuntikin lisää!” Monien mielestä aika ei kerta kaikkiaan riitä kaikkien velvoitteiden hoitamiseen, puhumattakaan, että aikaa jäisi henkilökohtaisiin harrastuksiin ja nimenomaan normaaliin lepoon...

Suomalaisten perheiden ajankäyttöä on tutkittu paljon. Lähtemättä analysoimaan eri tutkimuksia, on otettava esiin yksi osa-alue, joka kuuluu olennaisesti jokapäiväiseen tai pääasiassa jokailtaiseen elämään, se on median seuraaminen.

Siihen kuuluu mm. sanomalehtien lukemista, aikakauslehtien lukemista, kirjojen lukemista, erittelemätöntä lukemista, radion kuuntelua, tietokoneen tms. tietotekniikkaan perustuvien vempainten huvi- ja hyötykäyttöä, television katselua, tms. ...

Tutkimusten mukaan jokainen suomalainen käyttää aikaa median seuraamiseen keskimäärin kaksi (2) – viisi (5) tuntia vuorokaudessa.

Aika monia suomalaisia television katselu sitoo iltaisin kohtuuttoman pitkäksi aikaa.

Television katselusta on syntynyt suoranainen riippuvuussuhde, jopa henkilökohtainen ongelma.

Vähäisen elokuvakulutuksen lisäksi tunnustan, että lopetimme myös television katselun ja nostimme television jalustoineen + videolaitteineen varastoon virallisesti Äitienpäivänä 09.05.2004.

Olimme katselematta kotona televisiota viisi-kuusi vuotta.

Meiltä luonnollisesti kyseltiin, asian tultua puheeksi, motiivejamme, olimmeko kokeneet vieroitusoireita ja mihin vapautuneen ajan käytimme.

Toki televisiosta tuli silloinkin paljon hyvääkin ohjelmaa; mm. dokumentteja, tieteisohjelmia, osa urheiluohjelmia, mutta myös täyttä roskaa, jota edustivat mm. ulkomaalaiset, lähinnä amerikkalaiset uusinnat ja uusintojen uusinnat...

Radiota tuli kuunneltua paljon, joten missään uutispimennossa ei tarvinnut olla.

Toisaalta netistä tarvittaessa ruudulle saa aivan samoja uutisia ja osittain ajankohtaisohjelmiakin, mikäli niitä kaipaa.

Kirjojen ja lehtien lukemiseen aikaa käytettiin aikaisempaa enemmän ja tuntui siltä, että tuo unikin maistui entistä paremmalta.

Nykyisin taas töllötämme, sillä jo kauan sitten antenniuusimisien yhteydessä laitettiin digilähetysvalmius. Ovathan nuo ohjelmatkin monipuolistuneet, liekö kuitenkaan parantuneet.

Valitettavasti häiriöt lähetyksissä ovat selkeästi lisääntyneet Mari-Lapin alueella. Vika on ilmeisesti liian heikoissa lähetyssignaaleissa...