maanantai 22. syyskuuta 2014

Liitu ja ikenet vs. älytaulut...

Kaivoin taas esiin vanhan tekstin muutaman vuoden takaa. Teksti on sikäli ajankohtainen, että tietotekniikan voittokulku näyttää edelleen jatkuvan koulumaailmassakin.

Yhä monipuolisempia välineitä otetaan käyttöön. Varmaan iäkkäillä opettajilla takaraivoon on alkanut hiipiä ajatus, että nyt riittää tietotekniikkavouhotus! Tietotekniikka on hyvä renki mutta huono isäntä.
Tietotekniikka ei saa syrjäyttää perinteistä opettajan ja oppilaan välistä kanssakäymistä kontaktituntien muodossa. Ei edes kovien säästöpäätösten, ja -paineiden puserruksessa.

Ei uuden tietotekniikan käyttöönotto ole ilmaista sekään, vaikka laitteiden tehot/nopeudet kasvavat ja hinnat laskevat. Hintalappu niillekin löytyy, varsinkin kun tuo uudistamisvauhti tuntuu yhä vain kiihtyvän...
____________________________________________________________________

LIITU JA IKENET VS. ÄLYTAULUT…

Googlasin eli hain netistä Googlen sivuilta joutessani tietoa hakusanalla älytaulut. Tietoa asiasta sillä hetkellä löytyi 0,11 sekunnissa 1240 sivulta suomenkielellä.


Lainaus Tekniikka&Talous-lehden artikkelista hiukan muunneltuna:

Otsikko: Liitutaulu väistyy kouluissa älytaulun tieltä

Eräs kanadalainen yritys on myynyt jo yli miljoona interaktiivista valkotaulua. Seinälle ripustettava iso tietokoneen kosketusnäyttö, johon voi piirtää liidulla tai sormella, tuli markkinoille jo 1990-luvun alussa. Lentoon kyseisen älytaulun myynti lähti kuitenkin vasta 2000-luvulla. Britanniassa 70 prosenttia kouluista on jo hankkinut inter-aktiivisen valkotaulun, ja parin kolmen vuoden kuluttua kaikki brittikoulut on varustettu älytaululla.
Suomessa ensimmäiset älytaulut nähtiin seitsemisen vuotta sitten. Nyt niitä on jo noin 4 000 koululuokassa, mutta se on vasta 5–7 prosenttia kaikista koululuokista. Eräässä ruuhka-Suomen kunnan kouluissa älytauluja on tällä hetkellä noin puolessa luokista. Yhden älytaulun hinta laitteineen ja asennuksineen on noin 5 000 euroa…
Sovelluksia on sadoittain luonnontieteen, matemaattisten aineiden, kielten ja muiden aineiden opetukseen. Valkotaululle saa kaikki ohjelmat ja materiaalit opettajan tietokoneelta ja internetistä. Dokumenttikameralla voi kuvata esineitä, oppilaiden vihkoja, kasveja, hyönteisiä. Kuvat voi tallentaa ja niitä voi muokata eteenpäin. Oppilaat voivat vastata kokeisiin pienen langattoman päätteen avulla.
Tiedot sujahtavat valkotaululta oppilaitten tietokoneiden näytölle ja päinvastoin.
Tutkimukset tietotekniikan vaikutuksista oppimistuloksiin ovat ristiriitaisia. Oppilaat kuitenkin pitävät älynäytöistä, ja ainakin tietotekniikkaan positiivisesti suuntautuvien oppilaiden oppimistulokset ovat parantuneet.
Koulutaulujen lisäksi isoja, interaktiivisia näyttöjä ja infotauluja on markkinoitu yrityksille ja julkishallinnolle. 
Uusin tuote on värikäs älynäyttö taaperoille. Sen ääressä 4–5 tarhaikäistä mahtuu tekemään tehtäviä kuten leikkimään kirjaimilla ja kokoamaan palapelejä virtuaalisesti.
__________________________________________________
Ennen todettiin, että opettaja kyllä pärjää, kun on liitu ja ikenet.

Niillä ja perinteisellä liitutaululla, oppikirjoilla ja sinikantisilla ruutuvihkoilla pärjättiin pitkään. Sitten opetusta häkellyttävällä tavalla mullistivat piirtoheittimet, diaprojektorit ja muut audiovisuaaliset vempaimet. Samassa rytäkässä sprii- ja vahakopiokoneet saivat siirtyä erilaisten kehittyneempien kopiokoneiden tieltä…

Tietotekniikan kehittyminen mahdollisti seuraavan vaiheen: luokkiin tulivat vähintäänkin opettajan tietokone + lerput, korput, romput, tikut, mokkulat, jne., printteri ja videotykki, samalla luokkahuoneisiin asennettiin ns. muovitauluja, joihin poishinkattavilla tusseilla kirjoiteltiin ja piirreltiin. Perustettiin myös erillisiä tietokoneluokkia. Nyt sitten ovat tulollaan voimallisesti älytaulut…

Usein sanotaan, että mikä tahansa pienikin muutos vaatii kunnolla toteutuakseen yhden sukupolven. Tietotekniikan voimakas, hengästyttävän voimakas kehittyminen vaatii paljon opettajilta ja nimenomaan opettajakoulutukselta.
Alta kolmikymppiset, opetustehtäviin vastikään tulleet, ns. opetussektorin tulevaisuuden tähdet oletettavasti ottavat nopeasti haltuunsa kaikki uudet vempaimet mutta miten on laita ns. vanhoilla pieruilla…

Asiasta kolmanteen: Töissä ollessani yllätin noin kaksikymmentä vuotta sitten oppilaani erään syysloman jälkeen sanomalla: ”Kävin muuten vasta Virossa ja ostin kaksi tietokonetta.” ”Mitä? Virosta tietokoneita? Ei voi olla totta. Siellähän ollaan vielä helmitauluasteella.” parahtivat silloiset ammattikouluoppilaani.

”Kyllä! Hyvä! Oikein! Ostin kaksi helmitaulua.” totesin.

Entisen opettajakollegani käydessä vaimonsa kanssa viime viikolla kyläilemässä tutkiskelimme kyseisiä helmitauluja. Pohdiskelimme niiden käyttöä eli oppisikohan niillä laskemaan. Todennäköisesti jos kyseisellä taidolla olisi tarvetta briljeerata…

Lupasin katso netistä, jospa sieltä löytyvät helmitaulun käyttöohjeet. Jos ne löytyvät, viitsiikö tuota taitoa hankkia, jos viitsii, niin mihin sitä taitoa hyödyntäisi. Olisikohan siitä apua johonkin älytaulusovellutukseen – no se onkin asia erikseen…

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti