Soitin päivällä rajanaapurillemme, että olen viemässä risuja Kemin Energian kentälle Karjalahdelle. Tiedustelin, pannaanko hänen taannoin leikkaamansa syreenipensaan oksat samalla kyytiin. Niinhän siinä kävi, että hän teki vielä lisäksi Siperian salaville pikaparturointia ja lasti vietiin Karjalahdelle. Kerroin matkalla, että lähden käväisemään ongella iltapäivällä. Hän kertoi mielellään lähtevänsä mukaan.
Niin mentiin taas kerran Selkäsaaren pohjoispäädyn vesille "keskelle ei mitään". Minulla jigionki ja uusi pilkki, hänellä virveli pienellä lipalla. Pieniä ahvenia onnistuimme saamaan ylös. Kaikki päästettiin takaisin mereen.
Kalastuksen ohessa keskustelimme kuntapolitiikkaa. Kerroin hänelle, että olen suunnittelemassa uutta strategiaa lähestyvien kuntavaalien osalta, vähintäänkin ns. omalle äänestysalueelleni. Siihen liittyvänä: Perästä kuuluu, sanoi torventekijä...
Kesken kaiken synkkiä pilviä alkoi uhkaavasti kerääntyä pohjoiselle taivaalle. Alkoi pieni tuulenvire. Päätimme lähteä rantaan.
Nyt tätä kirjoitellessani, totean, että olimme aivan liian hätäisiä. Ukkosrintama ei ainakaan toistaiseksi ole noussut päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti