Alla olevassa artikkelissa on erittäin hyviä asiakokonaisuuksia. Tosin ajatukset ovat tyypillisen poliitikkomaisia, osittain ympäripyöreitäkin.
Suora nettilainaus Lounais-Lappi-lehdestä hiukan tuunattuna:
Itsekkyys ei saa mennä yhteisen edun edelle
NINA SUSI
Ylikansallisten yritysten ja varakkaiden yksityishenkilöiden verosuunnittelu on saanut aiempaa suuremmat mittasuhteet. Samaan aikaan suurten pörssiyhtiöiden ylimmän johdon palkat ja bonukset ovat nousseet nopeammin kuin tavallisten suomalaisten palkat.
Pidän hyvänä, että sekä harmaaseen talouteen että valtion omistajapolitiikkaan on perustettu kaikki eduskuntapuolueet käsittävä työryhmä.
Molemmat ilmiöt ovat nykyisessä taloustilanteessa äärimmäisen huolestuttavia suomalaisten yhtenäisyyden näkökulmasta. Olemme rakentaneet suomalaisen menestyksen sen varaan, että saamme mahdollisimman monen suomalaisen mukaan yhteiskuntaan ja työntekoon.
Matalat tuloerot ja verovaroin maksetut laadukkaat koulutus- ja terveyspalvelut ovat luoneet turvaa ja taanneet osaavan työvoiman avoimessa maailmassa pärjäämiselle.
Tarvitsemme laajan arvo-keskustelun.
Onko suurten yritysten johtajien palkkojen nousu välttämätöntä, jotta pärjäämme kilpailussa? Tuleeko yritysten aggressiivinen verosuunnittelu todella sallia kilpailukyvyn nimissä?
Onko suurten yritysten johtajien palkkojen nousu välttämätöntä, jotta pärjäämme kilpailussa? Tuleeko yritysten aggressiivinen verosuunnittelu todella sallia kilpailukyvyn nimissä?
Ylimmän johdon palkkioiden nousua on perusteltu sillä, että kansainvälisessä maailmassa elinkeinoelämän on varmistettava parhaat johtajat. Väite ei saa tukea käytännöstä. Kävin läpi suomalaisomisteisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat: noin 120 yhtiöstä alle puolenkymmenellä oli ulkomainen toimitusjohtaja, useimmiten ruotsalainen. Suomalaisille johtajille ei puolestaan ole juuri ollut kysyntää ulkomailla Jorma Ollilan kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Olisivatko samat, kyvykkäät johtajat valmiita tyytymään samaan palkkojen nousuvauhtiin kuin työntekijät? On vaikea uskoa, että johtajapalkkojen nopeampi nousu on menestykselle välttämätöntä. Sitä vastoin se nakertaa suomalaisten yhdenvertaisuutta vaikeassa taloustilanteessa.
Toinen yhtenäisyyttä koetteleva ilmiö on veronkierto ja verosuunnittelu. Veronkierto on laitonta, rikollisin keinoin verojen välttelyä. Verosuunnittelu on verojen minimointia laillisin keinoin. Siinä tehty tulos siirretään verotettavaksi kevyemmän verotuksen maihin erilaisin järjestelyin. Tähän kykenevät lähinnä kansainväliset suuryritykset ja erittäin varakkaat yksityishenkilöt.
Suhtaudun aggressiiviseen verosuunnittelun kriittisesti.
Paikalliset suomalaiset pk-yritykset eivät näin voi toimia, mikä tarjoaa kansainvälisille yrityksille kilpailuetua. Tavallisilta työssäkäyviltä suomalaisilta verot pidätetään jo ennen palkanmaksua.
Tarvitaan korjausliike. Mikäli uusia työpaikkoja synnyttävään työmarkkinasopimukseen päästään, on elinkeinoelämän ylimmän johdon toteutettava lupaamansa omien palkkojen leikkaukset.
Valtionomistuksesta Sipilän hallitus linjasi, että valtionyhtiöiden on näytettävä esimerkkiä arvojohtamisessa ja yhteiskuntavastuun kantamisessa.
Johtajilta edellytetään samaa eläkeikää kuin muilta työntekijöiltä. Johdon irtisanomiskorvaukset puolitetaan. Näiden vastapainoksi myös henkilöstöä tulee kannustaa yhtiön omistamiseen. Valtionyhtiöiden verot maksetaan maahan, jossa tulos syntyy.
Verotuksen minimointi esimerkiksi veroparatiiseja käyttäen ei ole hyväksyttävää.
Jo aiemmin hallitus on nostanut solidaarisuusveroa ja suurten pääomatulojen veroa. Niitä nostettiin korkeammalle tasolle kuin SDP:n ja Vasemmistoliiton hallitukset tekivät.
Pidän hyvänä, että sekä harmaaseen talouteen että valtion omistajapolitiikkaan on perustettu kaikki eduskuntapuolueet käsittävä työryhmä.
Meidän on saatava arvoista lähtevä, suurempi muutos aikaiseksi. Tämä edellyttää pitkäjänteistä, yli vaalikausien ulottuvaa parlamentaarista sitoutumista.
Katri Kulmuni
kansanedustaja
Tornio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti