Ennakoi tuleva tilanne...

Lähetin viime viikon perjantaina sähköpostiviestin mm. Akavan puheenjohtajalla Sture Fjärderille ja Insinööriliiton tämänhetkiselle puheenjohtajalle Pertti Prokarille otsikolla: Ennakoi tuleva tilanne...

____________________________________________________________________

Hyvää lähestyvää kesää ja luottamustyön iloja/jaksamista!

Aasinsilta varsinaiseen asiaani:

Pidämme Kemissä Ammattiopisto Lappian Kotaravintola Prännissä oletettavasti mielenkiintoisen tilaisuuden keskiviikkona 11.05.2016 klo 12 alkaen. Kysymyksessä on Historiamuistelo aterian ja kyytipojan merkeissä.

Pidän AOI/TOP-asiaamme liittyvänä historiamuistelon – rennosti en missään nimessä ryppyotsaisesti – ajanjaksolta 1975-1994 ja vielä siitäkin eteenpäin aina vuoteen 2004. Todennäköisesti tuon paikalle hiukan rekvisiittaa oikeaan muistelovireyteen päästäkseni. Toivon, että läsnäolijat – oletettavasti 12-15 henkilöä - oikovat/tarkentavat näkemyksillään tositarinaani.

Muistutan, että olin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen ja Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Aivan varmasti esiin tulevat Insinööriliitto ry ja Akava ry keskusteluissamme. Tuskin vältymme kommentoimatta rapiat vuoden vireillä ollutta uutta palkansaajien keskusjärjestöhanketta, jonka eri vaiheita olen seurannut kohtalaisen tarkkaan. Luonnollisesti olen ollut pääasiassa mediatietojen varassa.

Siirtyminen itse asiaan…

Luin tänään mm. postilaatikkoomme jaetusta Talouselämä-lehdestä SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi valittavan Jarkko Elorannan haastattelun. Aivan artikkelin lopussa hän toteaa:” Toivon, että hanke pakastetaan sopuisasti, jotta se saadaan tarpeen tullen uudestaan esiin.” En lähde kertaamaan, mitä mieltä itse olen ollut Blogisivullani useissa kirjoituksessa em. hankkeesta matkan varrella mutta…

Nyt hyppään henkisesti ”isoihin saappaisiin”!

Sain opiskeluaikoina lähinnä eräässä kesätyöpaikassa liikanimen Liinamaa. Te tiedätte, että Keijo Liinamaa toimi mm. Suomen valtakunnansovittelijana mielestäni erittäin ansiokkaasti. Itselläni on ollut eräänlainen ohjenuora elämässäni: Järjenkäyttö on kaikissa olosuhteissa suotavaa. Ymmärrys ja anteeksianto kuuluvat myös normaaliin käytännön elämään myös ammattijärjestöelämään.

Insinööriliitto ry on potkinut akavalaiskärryjen aisan yli, se on kiistaton tosiasia. Toivon vilpittömästi, että mennyt ja vielä meneilläänkin oleva prosessi ei ole jättänyt/ei jätä pysyviä vaurioita yhteistyöhön jatkossa.

Itse voin asian tuoda vilpittömästi esiin ulkopuolisena, sillä vuodenvaihteessa ”poltin niin sanotusti hihat” ja erosin Insinööriliitto ry:stä. Olen edelleen Länsi-Pohjan Insinöörit L-PI ry:n jäsen – kunniajäsen.

Jos tässä tämän vuoden aikana Insinööriliitossa järki alkaa tulla taas voimallisesti esiin, lupaan harkita ”uusjäsenyyttä”. Toki voi olla myös niin, että vaatimaton eläkeläisjäsenmaksuni – viisikymmentä (50) euroa (€) – ei liittoa enää kiinnosta…

Insinööriliiton jäsenkorttini on tällä hetkellä ”kuivumassa” yhdistyksemme toimitilan Vinssin magneettitaululla.

Pohdiskelu- ja yhteistyöterveisin

Aki

Ps.

Mistä tämän sähköpostiviestin kirjoittaminen oikeastaan lähti liikkeelle: Olen kahden päivän aikana – eilen ja tänään – saattanut viisi isoa koivua takkapuuklapeiksi katokseen kuivumaan. Taidan olla hiukan ylirasittunut ja ajatukset lähtivät valtoimenaan liikkeelle…