Harvoin saa luettavakseen yhtä asiallista ja yksiselitteisen seikkaperäistä artikkelia kuin alla oleva on, sen verran on pakko oikaista, että ...
Artikkelissa sanotaan: Venäjän tärkeimpiä sotilaallisia painopistealueita on Murmanskin ja Pohjoisen jäämeren alue. Murmanskissa on Pohjoisen laivaston päätukikohta. Siellä on yli 30 sukellusvenettä joista kymmenen strategisia ohjussukellusveneitä, Venäjän ainoa lentotukialus ja runsaasti muita sotalaivoja. Strategisissa ohjussukellusveneissä on aseina mannertenväliset ydinkärkiohjukset. Sukellusveneissä on myös risteilyohjuksia.
Pohjoisen laivaston päätukikohta on Severomorskissa.
Suora nettilainaus Yle Uutiset sivuilta hiukan tuunattuna:
Venäjä on vahva Suomen lähialueilla
Selvitimme eri lähteistä, millaisia joukkoja on Suomen lähialueilla niin Venäjällä, Natolla kuin sitoutumattomilla. Venäjä on lisännyt ja uudenaikaistanut joukkojaan, mutta myös Nato on paikalla entistä enemmän.
Yllä olevassa kartassa tärkeimpien maavoimien, merijalkaväen, ilmakuljetteisten joukkojen ja ilmatorjuntajoukkojen sijainnit on merkitty ympyröillä.
Yksi ympyrä tarkoittaa prikaatin (Ruotsissa rykmentin) kokoista joukkoa. Prikaatiin kuuluu tavallisesti 3 000–5 000 sotilasta, joskus enemmän, joskus vähemmän. Niiden määrästä ei voi vetää suoraa johtopäätöstä sotilaallisesta kyvystä. Esimerkiksi Suomessa ja Virossa prikaatit ovat koulutusorganisaatioita, eivätkä sellaisenaan valmiita välittömiin sotatoimiin.
Ruotsissa on ammattiarmeija, mutta sen johto pitää joukkojaan liian pieninä Venäjän uhkan edessä. Lisäksi sotilaiden värväämisessä on ollut ongelmia. Ruotsissa suunnitellaankin paluuta asevelvollisuuteen.
Venäjällä lähialueemme prikaatit ovat periaatteessa muutaman tunnin lähtövalmiudessa. Ne on koottu pääosin sopimussotilaista. Kuitenkin esimerkiksi Viron tiedustelupalvelun tuore raportti kertoo Venäjän armeijan kärsivän miehistöpulasta, eivätkä prikaatit yleensä saa liikkeelle kuin yhden pataljoonan taisteluosaston, joka on noin 800 sotilasta. Sellainenkin tietysti ehtii saada aikaan yhtä ja toista, jos vastustaja on täysin valmistautumaton.
Myös brittiläinen puolustusalan tutkimuslaitos IISS kertoo raportissaan Military Balance 2015 Venäjän armeijan kroonisesta vajaamiehityksestä. Raportin mukaan yllätysharjoituksissa on lisäksi todettu, että maavoimien kalustosta alle 65 prosenttia on palveluskunnossa, ilma- ja merivoimien kalustosta alle 55 prosenttia.
Kartta ei kerro kaikkea Venäjän ja sen naapurien voimasuhteista. Venäjä voi lisätä maajoukkojaan nopeasti. Moskovan alueelta voidaan parissa tunnissa tuoda maahanlasku- ja erikoisjoukkoja. Myös ilmavoimien hävittäjälaivueita voidaan siirtää muualta Venäjältä lähialueillemme, ja sitä on harjoiteltu joka vuosi.
Natokin pystyy lisäämään joukkojaan Baltiassa, ja sillä on Baltian puolustukseen varattuja nopean toiminnan joukkoja. Ne pitää kuitenkin tuoda paikalle Itämeren takaa.
Nato ei ole sijoittanut Baltiaan pysyviä ulkomaisia joukkoja. Ukrainan kriisin alettua Virossa, Latviassa ja Liettuassa on kuitenkin ollut jatkuvasti harjoittelemassa pieni määrä (100–200 sotilasta kussakin maassa) yhdysvaltalaisia sotilaita. Määrä on kasvamaan päin, sillä Yhdysvallat tuo ensi vuonna Eurooppaan yhden maavoimien prikaatin lisää, ja sen joukot alkavat kiertää harjoittelemassa Itä-Euroopassa ja Baltiassa. Myös eurooppalaisten Nato-maiden joukot harjoittelevat Baltiassa.
Iskuvoimaa Pietarin ympärillä
Venäjä on lisännyt iskuvoimaansa selvimmin Pietarin alueella ja nimenomaan Baltian maiden rajalla. Lugassa oleva 26. ohjusprikaati on saanut muutama vuosi sitten Iskander-ohjukset, joilla yltäisi helposti Suomeen ja Baltiaan.
Pihkovassa on Venäjän tehokkaimpiin kuuluva joukko-osasto, ammattisotilaista koostuva 76. kaartin ilmarynnäkködivisioona, joka pidetään täysvahvuisena. Sen osia on osallistunut muun muassa Georgian ja Ukrainan sotiin. Pihkovassa on myös spetsnazprikaati, eli erikoisjoukkoja, ja Pihkovan lähistöllä viitisen vuotta sitten perustettu 25. moottoroitu jalkaväkiprikaati.
Merkittävä lisäys Pihkovan alueen joukkojen hyökkäyskykyyn on 15. maavoimien lentoprikaati, jota ollaan muodostamassa Ostrovaan. Prikaatissa on jo kaksi laivuetta uusimpia Mil Mi-28 ja Kamov Ka-52 -taisteluhelikoptereita ja se on saamassa runsaasti kuljetus- ja tukihelikoptereita. Naton mukaan Ostrovan tukikohdassa on sata helikopteria.
Rajan länsipuolella on Nato, mutta voimia huomattavasti vähemmän. Virossa on kaksi vajaata prikaatia, jotka kouluttavat varusmiehiä, sekä pienet erikoisjoukot. Latviassa on yksi vaatimattomasti varustettu jalkaväkiprikaati. Virossa on Ämarin lentotukikohta, missä päivystää neljä Nato-maiden hävittäjäkonetta, mutta missä käy usein harjoittelemassa suurempi määrä liittolaisten koneita. Virossa ja Latviassa on muutama sata amerikkalaissotilasta.
Karjalan kannaksella Viipurin lähellä on 138. moottoroitu jalkaväkiprikaati, joka osallistui Tšetšenian sotaan. Lisäksi Kannaksella on pioneerirykmentti ja esimerkiksi elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneita joukkoja. Pietarin lähellä Levashovossa ja Pushkinissa on helikopteritukikohdat, joissa on muun muassa uusia Mi-28 -taisteluhelikoptereita. Kummassakin tukikohdassa on myös kuljetushelikoptereita ja kuljetuskoneita.
Suomella ei ole taisteluhelikoptereita, kuten ei myöskään Ruotsilla eikä Norjalla.
Petroskoissa Venäjän Karjalassa on 159. kaartin torjuntahävittäjärykmentti, jolla on noin 30 Suhoi Su-27 -hävittäjää. Rykmentin kalustoa vaihdetaan Suhoin uusimpaan hävittäjäversioon (Su-35S) tämän vuoden lopulta alkaen. Petroskoin lentorykmentti on ensimmäinen joukko-osasto Euroopan puoleisella Venäjällä, joka saa Su-35S -mallia käyttöönsä.
Pietarin suojana on kaksi ilmatorjuntaohjusprikaatia, joilla on S-300 ja S-400 -ilmatorjuntaohjuksia. Kummankin kantama yltää pitkälle Suomen ilmatilaan.
Suurin ydinasekeskittymä
Venäjän tärkeimpiä sotilaallisia painopistealueita on Murmanskin ja Pohjoisen jäämeren alue. Murmanskissa on Pohjoisen laivaston päätukikohta. Siellä on yli 30 sukellusvenettä joista kymmenen strategisia ohjussukellusveneitä, Venäjän ainoa lentotukialus ja runsaasti muita sotalaivoja. Strategisissa ohjussukellusveneissä on aseina mannertenväliset ydinkärkiohjukset. Sukellusveneissä on myös risteilyohjuksia.
Venäjän meri- ja ilmavoimilla on Kuolan alueella toistasataa lentokonetta. Montshegorskin tukikohdassa on yli 20 Mikojan MiG-25 ja MiG-31 -torjuntahävittäjää ja yli 30 Suhoi Su-24 rynnäkkö- ja tiedustelukonetta. Severomorsk-3 tukikohdassa on parikymmentä Suhoi Su-33 -hävittäjää, ja Olenogorskin kentällä yli 30 Tupolev Tu-22 -kaukopommittajaa.
Venäjä on ilmoittanut lisäävänsä joukkoja Jäämeren alueella, ei vähiten siellä olevien luonnonvarojen vuoksi. Alakurttiin Suomen rajalle on perustettu arktinen prikaati, joka ei tosin ole vielä toimintavalmis. Petsamossa Norjan rajan lähellä on ennestään kaksi prikaatia. Norjalla ja Suomella on kummallakin prikaati pohjoisessa, mutta melko kaukana rajasta.
Suurin joukkojen tiheys
Itämeren alueen militarisoiduin tienoo on Venäjään kuuluva Kaliningradin alue. Se on Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta, ja sieltä Venäjä laskee sotatilanteessa pystyvänsä häiritsemään Naton lisäjoukkojen tuomista Baltiaan. Sieltä voitaisiin myös vakavasti häiritä Suomen huoltoyhteyksiä kriisin aikana.
Kaliningradin alueella on sotilaallista voimaa sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Sinne on sijoitettu merijalkaväkiprikaati, kaksi moottoroitua jalkaväkiprikaatia, tykistöprikaati ja rannikko-ohjusprikaati. Lisäksi on ohjusprikaati, jota venäläiset ovat toistuvasti uhanneet varustaa kauas kantavilla Iskander-ohjuksilla. Iskandereita on käytetty Kaliningradissa harjoituksissa, mutta on epävarmaa, onko niitä pysyvästi alueella. Kaliningradista Iskandereilla pystyisi uhkaamaan esimerkiksi Puolaa.
Kaliningradiin sijoitetuilla lento-osastoilla on noin 50 lentokonetta ja noin 30 helikopteria. Lentokonekalustoon kuuluu Suhoi Su-27 -hävittäjiä ja Su-34 -pommittajia sekä Su-24 rynnäkkö- ja tiedustelukoneita. Alueella oleva ilmatorjuntaprikaati on varustettu S-400-ohjuksilla. Niiden kantama yltää Puolan ilmatilaan ja koko eteläiselle Itämerelle.
Venäjä on ilmoittanut, että sillä on Kaliningradin alueella noin 15 000 sotilasta. Länsimaissa on päätelty, että jos tämä pitää paikkansa, ovat monet siellä olevat joukot tuntuvasti alimiehitettyjä.
Sukellusveneitä Itämeren laivastolla on kaksi, ja kymmenkunta suurempaa sota-alusta ja useita maihinnousutukialuksia. Eteläisellä Itämerellä on myös Ruotsin laivaston päätukikohta. Ruotsilla on viisi sukellusvenettä ja sen suurimmat sota-alukset ovat kuusi korvettia. Itämerellä toimii lisäksi Puolan, Saksan ja Tanskan sotalaivoja, ja Ukrainan kriisin alettua entistä enemmän myös Itämeren ulkopuolisten Nato-maiden aluksia.
Kauas kantavia ohjuksia
Venäjä ampui viime vuoden lopulla sota-aluksiltaan Kaspianmereltä Kalibr-risteilyohjuksia Syyriaan, 1 500 kilometrin päähän. Jos samoja ohjuksia laukaistaisiin esimerkiksi Itämereltä tai Jäämereltä, niillä pystyttäisiin teoriassa iskemään mihin tahansa Pohjolassa tai Baltiassa olevaan kohteeseen.
Kalibr-ohjuksen kantama on yli 2 000 kilometriä. Risteilyohjuksia voidaan ampua myös lentokoneista. Vastaavasti usean Itämerellä vierailleen Yhdysvaltain sota-aluksen aseistukseen kuuluu yli 2 000 kilometriä kantavia Tomahawk-risteilyohjuksia.
Venäjällä ainakin Lugan ohjusprikaatilla on käytössään Iskander-ohjuksia. Niiden kantama on 500 kilometriä, joidenkin tietojen mukaan 700 kilometriä. Ohjus voidaan varustaa tavanomaisella tai ydinkärjellä. Kartassa on esitetty, mihin Lugasta ammuttavat ohjukset yltäisivät. Ohjusjärjestelmä on liikkuva ja ohjukset voi siis ampua muualtakin.
Suomi on hankkinut Horneteihin JASSM-risteilyohjuksia. Kartassa näkyy myös sen kantama kaakkois-Suomen päältä laukaistuna.
Artikkelissa on käytetty lähteinä mm.: IISS Military Balance 2015, GlobalSecurity.org, Centre for Analysis of Strategies and Technologies: Russian Army in 2014 Western Military District, Stefan Forss ym: Russian Military Policy and Finland, EIB: International Security and Estonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti