Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:
Edellisessä osassa kirjoitin Ossi Liitenistä. En rohjennut jatkaa tekstiä muiden lautakuntajäsenten osalta, sillä niin häkellyttävän suvereeni tuo Ossin rooli sen aikaisessa kulttuuriasianlautakunnassa oli mielestäni.
Nyt minulle tuli eräänlainen tulppa kirjoitukseeni. Toisaalta aivan kuin venttiili putkessa olisi suljettu. Jatkan hetken päästä kukaties kirjoitustani kulttuuriasianlautakunnan esittelijän Unto Käyhkön osalta, jonka kanssa olen käynyt aikanaan mielenkiintoisia keskusteluja...
_____________________________________________________________________
Tosiaan en saa puserrettua juuri nyt valtuustokauden 2001-2004 kulttuuriasiainlautakunnan jäsenistä juuri mitään mutta...
Unto Käyhkön olin tavannut jo 1990-luvun puolessavälissä käynnistäessäni Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- asioita. Hänen aviovaimonsa Riitta Käyhkön olin tullut vähin tuntemaan opetessektorilla.
Mikäli oikein olin ymmärtänyt Unto ja Riittä Käyhkö sekä Olavi ja Ritva Korolainen olivat perhetuttuja.
Unto oli mukana/oli asiasta tietoinen suunnitellessamme kemiläisten kuvataiteilijoiden taidenäyttelyä Murmanskiin ja Severomorskiin. Taidenäyttely toteutettiin alkukesästä 1994. Se oli MOJA-ryhmä (Marika Hakala, Olavi Korolainen, Jorma Kuula ja Anssi Hanhela) ja matkalla minun lisäksi olivat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela.
Mikäli oikein muistan, tauluvakuutukset ja matkat maksoimme omasta kukkarosta, mutta perillä Murmanskissa ja Severomorskissa kustannuksista huolehti pääasiassa Severomorskin kulttuuriosasto, oletettavasti osittain myös kuvataideystävämme.
Todettakoon, että Lapin Ely-keskuksen vientiasiamies Kari Oittinen avusti ansiokkaasti näyttelyssä olleiden taulujen rajan yli viemisessä - paperisodassa. Taulujen vienti rajan yli ei ollut ihan pikku juttu sekään, vaikka siihen maailman aikaan elettiin aika seesteistä hetkeä Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa.
Taulut saatiin "lähes ongelmitta" Rajajoosepista meidän mukana linja-autossa Murmanskiin, mutta niiden takaisin saaminen syksyllä oli jo toinen juttu. Kyllä ne sieltä loppujen lopuksi saapuivat Kemiin.
Mikäli oikein muistan, severomorskilaiset kuvataideystävämme olivat joutuneet maksamaan näyttelytaulujen lähettämisestä Suomeen, Kemiin.
Todettakoon, että taidenäyttelyiden pitäminen perustui vastavuoroisuuteen eli periaatteeseen: Vuoroin vieraissa.
Se merkitsi mm. sitä, että heti syksyllä 1994 Severomorskista saapui Kemiin kutsuttuna kuvataiteilijaryhmä. Varsinaiset kuvataiteilijat olivat Anatoly Sergienko, Ivan Voron ja Juri Legomtsev. Tauluja näyttelyssä oli kahdelta ensimmäiseltä.
Ryhmän ja autokuskin lisäksi mukana oli Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. He tulivat pitämään siis Kemiin ensimmäistä taidenäyttelyä. Näyttelypaikka oli Pohjolan Sanomien ala-aula ja sisäpääportaikko. Vieraat olivat majoittuneina Merihovissa.
Näyttelyjärjestelyissä oli kulttuuritoimittaja Hannu Sarralalla erityisen suuri rooli.
Taidenäyttelyn avasi Unto Käyhkö tulkin välityksellä. Siitä tuli erinomainen taidenäyttely. Kuvioissa olivat mukana taustajoukkoina myös Kemin Kuvataiteilijat ry sekä useita kemiläisiä yrityksiä, joita olin saanut rahoittamaan osittain em. taidenäyttelyn toteuttamista. Kemiläisillä kuvataiteilijoilla oli hallussaan "työhuoneina" ns. Paattion Kartano.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Anatoly Sergienko maalasi alastonmallista upean, ison öljyväritaulun eräänlaisen "avoimien ovien päivänä" em. kuvataiteilijoiden tilassa.
Kyseinen taideteos luovutettiin Kemin TT-Keskuksen toimitusjohtaja Markku Toivaselle. Kyseinen yritys oli pääsponsori em. taidenäyttelyn toteuttamisessa. Arvelen, että em. taideteos on tällä hetkellä Oulussa...
Severomorskilais-/murmanskilaiskuvataiteilijat pitivät vuonna 1997 Kemin taidemuseossa ison taidenäyttelyn. Mukana olivat Anatoly Sergienko, Ivan Voron ja Vladimir Tchernov. Viimeksi mainittu henkilö oli Murmanskista - akvarellisti.
Matkalla oli autokuskin lisäksi myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.
Kyseisen taidenäyttelyn avaussanat lausui Kemin silloinen kaupunginjohtaja Juhani Leino.
Ymmärtääkseni apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtanen oli vähän raottanut kulttuurirahahanoja tapahtuman toteuttamiseksi.
Virallinen yhteistyö Kemin ja Severomorskin välillä oli jo aikaisemmin alkanut...
Itse vein Murmanskiin ja Severomorskiin useilla matkoilla paperia - A4- ja A3 - arkkeja satoja kiloja. Paperit olin saanut neuvotelluksi Veitsiluoto Oy:n, sittemmin ENSO Oyj:n ja viimein Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaiden arkittamolta Kemissä humanitäärisenä apuna.
Miksi em. tyyppiseen toimintaan ryhdyin? Siksi, että ensimmäisellä matkallani Lapin lääninhallituksen delegaatiossa syksyllä 1993 näin omin silmin, että mm. lastentarhoissa, kouluissa, kirjastoissa, tms. oli akuutti pula hyvälaatuisesta paperista.
Kaikki edellä oleva tapahtui siis muutamia vuosia aikaisemmin kuntapolitiikkaan mukaan lähtemistäni.
Olin kyllä nähnyt kunnalliseen päätöksentekoon liittyviä elementtejä ja todennut, että en osaa "vetää oikeista naruista".
Toimintani oli aivan liian suoraviivaista. Luulin, että asiat, joissa olin mukana, olivat niin hyviä ja merkittäviä, että niille löytyy kyllä tukea/ymmärrystä.
Niin - Kemin kulttuuriasiainjohtaja, museonjohtaja Unto Käyhkön kanssa kävimme valtuustokauden 2001-2004 aivan alkuajoista lähtien useita, mielenkiintoisia keskusteluja hänen virkahuoneessaan Kemin taidemuseon "piippuhyllyllä".
Keskustelun aiheet olivat "maan ja taivaan" väliltä kuitenkin pääsääntöisesti kulttuuriin liittyen.
Muistaakseni Unto jotakuinkin säännöllisin väliajoin muistutti minua, että olen aivan väärässä puolueessa, ryhmittymässä...
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti