Kaivoin päivällä tontinkulman matopellosta runsaat toistakymmentä matoa. Lähdin iltapäivällä merelle aikomuksena hiukan onkia.
Ajoin Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään", ankkuroin ja pistin kaksi jigionkea ja pilkin pyytämään.
Oli kohtalaisen kaunis ilma, tosin aika navakka ja puuskittainen kaakkoistuuli.
Ei tapahtunut yhtään mitään. Nostin pyyntivälineet pois vedestä ja ajoin hiljaa vastatuuleen lähelle Pikkuleton saarirypästä.
Pysäytin perämoottorin, panin pyyntivälineet veteen ja annoin tuulen kuljettaa venettä hiljaa tulosuuntaan. Todellista ekokalastusta!
Eivät olleet kalat liikkeellä. Ainoastaan pieniä ahvenia, jotka päästin takaisin mereen kasvamaan.
Ankkuroin hetken päästä ja tarkistin matotilanteen. Vihdoin alkoi pientä syöntikiinnostusta ilmaantua. Pieniä ahvenia...
Luulin pilkin jääneen pohjaan tai uppotukkiin kiinni, mutta siinä olikin joku suurempi kala hetken kiinni - en saanut sitä edes näkyviin.
Tuttu juttu! Särki alkoi kiusata minua pilkissä. Monta matoa sille menetin ja kovassa aallokossa jigiongistakin madot tekivät kauppansa.
Viimeisellä madolla tuon särjen - ison särjen - sain jo vedenpinnan yläpuolelle, mutta irtihän se pääsi...
Jos olisin saanut sen ylös, olisin kotona parannut sen ja pistänyt pakastimeen seuraavan kalareissun syöteisksi.
Madot loppuivat ja alkoi tulla kylmä. Tämän illansuun - noin kolmen tunnin - istuminen meni harjoittelun piikkiin.
No sain raitista ilmaa ja viimeisestä ankkurointipaikasta näkyi vasemmalla eli kaukana lännessä Outokummun Röyttän tehdaslaitoksia, etuvasemmalla eli luoteessa Metsä Groupin tehtaat, edessä eli pohjoisessa Kemin kaupunki/sisäsatama ja Sauvosaari, oikealla eli idässä Stora Enson Veitsiluoden tehtaat.
Mukavat maisemat, sillä mm kaikilla edellä mainituilla on suuri merkitys talousalueellamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti