Meillä piti olla alunperin Selkäsaaritapahtuma erään ryhmän kanssa, mutta sääennusteiden tulkinta vajaa viikko aikaisemmin, peruutti tapahtuman. Piti olla pilvistä, osittain vesisadetta mutta mitä vielä...
Lauantain sää oli suorastaan erinomainen - perjantain saderintama pyyhälsi odotettua nopeammin Meri-Lapin ohi.
Siksipä otimme uuden toimintamallin käyttöön. Menimme Kemin Maripuistoon, laululavalla oli klo 15 alkaen Pohjolan Sanomien 100-vuotistapahtuma Kesäri. Kemin kaupunginorkesteri kapelimestarinaan Jukka Myllys johdatti paikalle saapuneen yleisön Kesäri-tunnelmaan. Laulusolistina oli kemiläislähtöinen Tony Kakko.
Olihan siellä muitakin, todennäköisesti pitkästi toista tuhatta musiikin ystävää. Todettakoon, että osallistuimme ensimmäistä kertaa em. tyyppiseen Pohjolan Sanomien järjestämään tapahtumaan - ei ole vaan tullut aikaisemmin lähdetyksi.
Olimme paikalla tunnin verran. Nautimme siihen mennessä kuulemastamme ja lähdimme valmistautumaan Selkäsaareen lähtöön.
Emme ole aikaisemmin osallistuneet myöskään Venetsialaiset-tapahtumaan, joten päätimme "lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla" ja lähteä aistimaan em. tapahtumaa Selkäsaaren pohjoisrannalle omien tulien ääreen.
Kuulimme musiikin jytkeen ja näimme soihtukulkueen - tosin hiukan arvaillen - sisäsataman rannan tuntumassa.
Näimme myös Ahosen Ollin kipparoiman Katariinan kulkevan ohitsemme - se oli komea näky.
Soitimme Ollille ja kerroimme tuntemuksiamme. Hän oli huomannut meidän rantatulemme venepaikkamme läheisyydessä. Meillä on ison kiven kupeessa iso betonirengas, jonka sisällä on turvallista pitää sopivia rantatulia.
Mikäli oikein havaitsimme, hämärän tullessa Pelastuslaitoksen iso vene tarkkaili myös tuliamme - hyvä niin...
Pienenä kevyenä yksityiskohtana todettakoon, että liikkeellä oli aika paljon veneitä. Muun muassa vaalea kalastamallinen avovene keskimoottorilla. Se ajoi väylällä rantapaikan ohitsemme väylällä.
Kaupunkia kohti ajaessaan veneen keulalta kuului naisihmisen ääni: "Se on vielä siellä!".
Hän tarkoitti minua rantatulistelupaikan kupeessa. Perässä venettä ohjaava mies totesi:"Mitä sinä sanoit?" "Se on vielä siellä - rannalla!" nainen toisti aikaisempaa kovemmalla äänellä. "Vai niiiiin!" mies totesi.
Merellä, varsinkaan tyynellä merellä ei juuri kannata huudella, ainakaan tärkeitä asioita, sillä "vesi kantaa" yllättävän hyvin ääntä.
Katselimme Venetsialaisillan ilotulituksen mökkimme terassilta. Tuntui aivan siltä kuin ilotulitus olisi ollut läheisessä metsikössä. Kyseinen ilotulitus huipentui aikamoiseen rytinään ja paukkeeseen niin kuin pitääkin.
Valvoimme vielä hetken ja seurasimme kuun nousua metsän taakse. Kerta kaikkiaan upea tunnelma. Tuntui aivan siltä kuin Selkäsaareen olisi paikka paikoin sytytetty katuvalot - oli yllättävän kirkasta...
Kyllä kannatti tämä lauantai elää uusin toimintamallein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti