Tänään tiistaina 18.08.2015 on historiallinen päivä minulla ja vaimollani.
Miksi?
Siksi, että tänään Selkäsaaressa toteuttamamme mökkiuurastuksen osalta pidimme ensimmäisen vapaapäivän - hyvällä omallatunnolla.
Niin kuin mahdollisesti osa lukijoista muistaa, koko rakennusprojektimme lähti liikkeelle siitä, että Stora Enso toteutti Selkäsaaressa puuhakkuun talvella 2010-11 Kemin kaupungin kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti. Muistaakseni saaresta lähti tehtaalle/sahalle puuta noin 8.000 kiintokuutiometriä.
Oli jäätie Ajoksen Puiden puuttumasta ja oli saaritie. Hakkuun päätyttyä ne olivat hetken kenen tahansa käytettävissä. Mekin ajatimme kolme kuorma-autokuormallista rakennustarpeita saareen/metsätraktorilla ylös rinteeseen ja kaivinkoneella sekä kauhakuormaajalla teetätettiin rakennuksen pohja.
Viime tipassa, sillä koneiden kuskit sanoivat ajelleensa tehtävän suoritettuaan jäätietä iltamyöhällä ovet auki. Vesi oli alkanut nousta jäälle...
Kävimme ajamassa kyseiset tiet aikaisemmin myös ennen rakennustavaran siirtoa maastoautolla.
Merihenkinen torppa/mökki ja pieni varastorakennus rakennutettiin/rakennettiin pääosin vuosina 2011-12.
Myöhemmin pihaterassi, katos rakennuksen päätyyn ja vielä tänä kesänä tulistelupaikan tuntumaan pieni katos. Rakennusten ulkopuolinen maalaus on tehty tänä kesänä.
Toisin sanoen meidän saaritontille rakentaminen on loppu - pitkäksi aikaa - toivottavasti.
Nyt kun osaisi olla vaan ja nautiskella. Tänään ainakin sen teimme. Lähdimme patikoimaan mökiltämme harjannetta pitkin etelään hirvien kulkemaa reittiä pitkin. Päätimme, että nyt ei edes marjoja poimita. Toki metsämansikoita, joita oli runsaasti ryppäissä, ei malttanut olla syömättä. Ilma oli kaunis ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa. Edellä mainitun puuhakkuun jälkiä oli hyvin vähän näkyvissä.
Totesimme taas kerran, että kyllä Selkäsaari on kaunis saari. Sitä on aivan pakko tutkiskella hiukan tarkemmin, laajemmin myöhäisemmässä vaiheessa.
Hiukan harmittaa, kun en patikointireissullemme lähtiessä huomannut pistää kännykässäni olevaa Sports Tracker-ohjelmaa päälle. No seuraavalla kerralla sitten. Toki otin muutamia videopätkiä...
Tekemämme lenkki oli varmaan yhteensä noin 4 kilometriä. Tulimme takaisin saaritietä pitkin. Se on talvisin hiihtäjien käytössä, sillä siihen Kemin kaupungin toimesta ajetaan latukoneella sporttiset ladut.
Oli mukava palata istuskelemaan pihaterassille kuuntelemaan korppien monipuolista ääntelyä, pääasiassa raakumista - taisivat seurailla meitä patikkamatkallamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti