Ongella/pilkillä illansuussa...

Käväisin pitkästä aikaa ongella illansuussa. Selkäsaaren pohjoispäädyssä "keskellä ei mitään" kala ei syönyt. Tosin täytyy tunnustaa, että matoni olivat aika aneemisia/heikossa hapessa kaivettuani niitä muutaman kuivasta, pölyävästä mullasta.

Ajelin Laitakarin kaupunginpuoleiseen länsipäätyyn merkkipeilin lähettyville. Ankkuroin veneen noin 3,5 metrin syvyiseen veteen.

Ensin ei tapahtunut mitään. Minulta meinasi usko loppua. Ajattelin jo, että savustusahvenet jäävät tällä kerralla nostamatta mutta sitten...

Sain pilkillä sen aina toivomani särjen! 

Valmistelin sen ahvenien syöteiksi: Pää pois, maha auki, sisälmykset pois, suomut pois, leikkaus = viipalointi kohtisuoraan selkärankaa kohti noin 5 mm siivuiksi ja ne vielä selkärangan kohdalta kahteen osaan.

Minulla oli kaksi jigionkea ja pilkki käytössä. Kyllä tuli komeita ahvenia noin 3,0-3,5 metrin syvyydestä. Suurimmat ahvenet tulivat jälleen pilkillä.

Kyllä oli ahvenilla todellinen herkutteluhetki! Ahvenen kannalta tietysti oli ikävä asia, että nostin niistä osan veneeseen/ämpäriin.

Onhan se mahtava tunne, kun 500-600 gramman ahven jysähtää pilkkikoukkuun kiinni ja pysyy. Sunnuntaina on tarkoitus savustaa ne...

Oli mukava ajella takaisin Hahtisaaren venesatamaan ja autolla kotiin ahventen perkkuuseen.

Ahvenen perkkeet jätin tällä kerralla illalla sanomalehden päälle tontin takakulmalle ison sembramännyn juurelle.
Aamulla totesin kaikki häipyneen - harakat, varikset ja todennäköisesti siilikin olivat saaneet herkutella perkkeillä kyllikseen...

Jatkoa edelliseen:

Emme raskineetkaan vielä savustaa em. ahvenia. Ne ovat pakastimessa odottamassa jotain pientä juhlahetkeä, juhla-ateriaa...