Rakentaessamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn merihenkistä torppaa/mökkiä ja pientä varastorakennusta pääasiassa vuosina 2011-2013 vaimoni havaitsi tontilla sijaitsevassa vanhan koivun kyljessä - noin kahden metrin korkeudessa - mielenkiintoisen, ison mustan lisäkasvun.
Jossain lehtiartikkelissa oli jutunpätkä samoihin aikoihin pakurista, johon em. lisäkasvu välittömästi yhdistettiin. Sahasin pääosan lisäkasvusta irti ja näin vaimoni pääsi käsittelemään, "jatkojalostamaan" pakuria.
Olemme juoneet pakurikeitosta, - teetä, emmekä ole ainakaan havainneet mitään haittavaikutuksia.
Terveysvaikutukset ovat ilmeisesti vaikeasti todettavissa/todistettavissa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunatuna:
Näyttää hiileltä, maksaa maltaita – näin löydät pakuria metsästä
Pakuria on melko helppo löytää, mutta ostajat ovat tarkkoja keräämispaikasta
Kimpale mustaa kultaa nököttää noin kahden ja puolen metrin korkeudessa kituliaan hieskoivun rungossa ja näyttää siltä, kuin joku olisi liekittänyt pahkaan hiiltyneen kerroksen.
"Siinä voi hyvinkin olla pari sataa euroa", sanoo Elisa Solla, Inarijärven rannalla luonnonmukaisesti elävä eräopas, luonto- ja ympäristöneuvoja ja luontaishoitaja.
Koivun lähtölaskenta on alkanut vuosia sitten. Pakurisieni iskee vaurioituneeseen puuhun. Vuosien saatossa pakuri tekee puusta lopun lahottamalla sen. Samalla se kasvattaa koivun runkoon niin sanotun pakurikäävän, jota moni pitää luonnon ihmeaineena.
"Kehittäisiköhän joku pakurikoiran, kun on olemassa tryffelikoiriakin", Solla vitsailee.
Pakuri on joitakin vuosia ollut superruoan maineessa. Siperiassa sitä kerrotaan käytetyn jo pitkään, samoin suomalaisen vanhan kansan parannusperinteessä ja täällä Inarissa vaikka kolttasaamelaisten keskuudessa. Jotkut uskovat sen vaikuttavan moneen vaivaan ja sairauteen flunssasta peräti syöpään.
Oli totuus tästä mikä tahansa, se voi maksaa kaupassa jopa satasia kilolta.
"Ihan hyvä, ettei se ole halpaa. Se ei kuitenkaan kasva joka puussa", Solla sanoo.
Ekokauppa Ruohonjuuren markkinointi- ja ostopäällikkö Johanna Koskinen kertoo, että pakurin suosion alkuaikoina moni yritti myydä Ruohonjuurelle pakuria.
"Ihmiset saattoivat närkästyä, kun kieltäydyimme. Pakurin pitää olla kerätty puhtaasta luonnosta eikä teiden varsilta."
Superruokia vähittäiskauppoihin myyvä Puhdistamo saa pakurinsa noin neljältä kerääjältä, sanoo yhtiön myynti- ja markkinointijohtaja Joni Inkinen. Puhdistamo testaa pakurin laboratoriokokein.
Puhdistamo ostaa pakuria kotimaan tarpeisiin noin tuhat kiloa vuodessa. Yhtiö maksaa kuivatusta pakurista kerääjille 30 euroa kilo. Kuivattu, jauhettu ja kuluttajapakattu pakurijauhe lähtee vähittäiskauppaan noin 80 euron kilohinnalla. Käsittelyprosessit ovat kalliita, Inkinen sanoo. Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n hallituksen puheenjohtaja Katja Misikangas ei tiedä ketään, joka eläisi vain pakurin myynnillä.
Pakurin löytämiseksi tarvitaan kyky erottaa pakuri pahkasta (röpelöinen, hiilenmusta pinta), asianmukaiset välineet sen irrottamiseksi (saha tai kirves) sekä maanomistajan lupa keräämiseen.
Solla neuvoo: Pitää mennä metsään, jossa on koivuja edes siellä täällä. Etsitään kurja koivurähjä, kuoressaan haavoja. Sitten tarkastellaan, löytyykö rungosta ulkoneva tai lituskainen kasvain.
Solla johdattaa surkean koivun luo. Selvää pakuripotentiaalia.
"Puu ei vietä nuoruusvuosiensa varhaisia päiviä. Tämä ei elä kauaa."
Pakuri kasvaa lähellä puun tyveä. Perimätiedon mukaan sellaisia ei tule kerätä, Solla kertoo.
Noin viiden minuutin etsinnällä löytyneet pakurit jäävät puihin. Sollalla ei ole maanomistajan lupaa keräämiseen.
Mökissään hän kaataa pakuriteetä kuksaan. Teessä on sienimäinen vivahde. Muuten maku on erittäin mieto.
Kerätty pakuri nuijitaan kirveen hamarapuolella paloiksi. Sen voi myös jauhaa.
Keittäessä pakurista irtoaa terveysvaikutteisiksi uskottuja ainesosia. Sollan mukaan sopiva keittoaika on pari tuntia. Hän valmistaa pakurista myös tinktuuraa liottamalla rohdosta vahvassa viinassa.
Solla kerää ja myy pakuria vain kotitarpeisiin, mutta häneltä on yritetty ostaa sitä kaupalliseenkin myyntiin. Hänestä kaupoissa myytävää pakuria ei keitetä riittävästi, jolloin siitä ei irtoa kuin maku.
"Kolme–neljäkymmentä kiloa pakuria on iso määrä. Itse otan kaikkea vain vähän. Pakurikaan ei kasva päivässä."
Tuija Sorjanen HS
INARI
INARI
LAURA MENDELIN HS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti