VIIME VUOSINA paljastuneista, pankkien välityksellä tehdyissä rahanpesuoperaatioissa näyttää olevan kolme yhdistävää tekijää: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
Ylen Mot-ohjelma täydensi maanantaina kuvaa siitä, miten suomalainen pankkikonserni Nordea on ollut mukana epäilyttävien rahojen siirtelyssä. Uutta oli aiempaa suuremmaksi laskettu summa – 700 miljoonaa euroa – ja tarkemmat tiedot taustalla olleista, rahaa liikutelleista toimijoista. Niillä oli toimipisteitä ympäri maailmaa, mutta jossain kohtaa oli yleensä kytkös Venäjälle.
Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull kertoi Nordean olleen naiivi. Nordean lohdutukseksi lähes kaikki olivat vielä kymmenisen vuotta sitten naiiveja. Läntiset yritykset ryntäsivät Venäjälle. Maan talous kasvoi, öljyä riitti, ja ostovoima nousi.
Kuten suomalaiset Neuvostoliiton kanssa kauppaa käyneet tietävät, itänaapurissa bisnes ei ole aina sitä, mitä se on Euroopassa. Korruptio rehottaa, lahjuksilla saa, ja bisneksessä liikkuvasta rahasta osa on likaista tai puolilikaista. Venäjällä bisnestä tekevän on vaikea olla koskematta tällaisiin rahavirtoihin. Naiiville se on erityisen vaikeaa.
Pankit ovat etulinjassa. Pankkijärjestelmä on globaali verkosto, jota ei valvota kaikkialla samoin säännöksin ja yhtä tiukasti. Kun likaista rahaa saa työnnettyä verkostoon sen heikossa kohdassa, raha lähtee kierrokselleen, jossa se puhdistuu. Nordealle ja aiemmin suuremmasta kuprusta paljastuneelle Danske Bankille kohta oli Baltia.
PANKKIEN rahanpesuepäilyjä koskevissa uutisissa yhdistävä tekijä tuntuu olevan myös ajankohta. Venäläisen rahan pesuoperaatiot ovat rahoituslaitoksia valvovien mukaan tapahtuneet vuosia sitten. Näin oli myös Nordean tapauksessa.
Kolmen tai neljän viime vuoden aikana tilanne on muuttunut. Pankit ovat investoineet työvoimaa ja rahaa estääkseen rahanpesua. Muutos ei tullut pankkiirien omantunnon alettua kivistää vaan siksi, että länsi julisti Venäjää koskevat pakotteet maan vallattua Krimin. Venäjän bisnekset muuttuivat hetkessä epäilyttäviksi ja säännöt vaihtuivat.
Pankkialalla väitetään, että jos nykysääntöjä sovellettaisiin itämarkkinoiden kultavuosiin, kaikkien pankkien voisi tulkita välittäneen maksuja, joita ei pitäisi välittää. Asiakkaita ei todellakaan aina tunnettu eikä heidän rahojensa alkuperää kyselty. Ja kuten Dansken tapauksen yhteydessä on epäilty, kyselijöitä voitiin ostaa hiljaisiksi.
NORDEAA ja Danskea koskevat uutiset kertovat muutakin Venäjän markkinoista. Venäjällä ansaittu – tai muuten haltuun otettu – omaisuus on siirrettävä pikaisesti pois Venäjän päättäjien ulottuvilta. Näin on, vaikka rikastunut olisi presidentin lähipiirissä, sillä suosio, vapaus ja rahat saattavat kadota yllättäen ja käsi kädessä.
Rahoitusalaa tuntevien mukaan tämä tunnelma tiivistyi, kun miljonääri Mihail Hodorkovski pidätettiin vuonna 2003. Venäjältä alkoi paeta pääomaa, josta osa oli laillista, osa ei. Tämän virran vuolas haara suuntautui läntiseen pankkijärjestelmään, ja sitä nyt perataan rahanpesututkinnoissa.
Rahanpesun estäminen edellyttäisi nykyistä suurempaa avoimuutta rahoituslaitosten välillä. Rahoitussektorin puutteellinen avoimuus on edelleen muutamissa maissa täky, jolla rahaa kalastellaan. Rahanpesun tehokkaampi estäminen vaatisi myös sitä, että valvonta saisi yhtenäiset globaalit säännöt ja se siirtyisi ylikansalliselle valvojalle, jolla olisi riittävät valtuudet puuttua pankkien tekemisiin niiden kotimaista riippumatta. Tähän on suuntaan on edetty, mutta vielä on matkaa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
- PääkirjoituksetSeuraa
- Casper von KoskullSeuraa
- Mihail HodorkovskiSeuraa
- NordeaSeuraa
- PankitSeuraa
- VenäjäSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti