Jo eilen illalla oli aistittavissa, että tänä aamuna on kova lumityöpäivä. Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen menimme pihalle lumitöihin - minä lumilingon "puikkoihin" ja vaimoni viimeisteli aikaansaannoksiani lumilapion ja harjan kanssa.
Erityisesti kiinnitin huomiota aamuyön lumiauran jättämiin palteisiin mm. meidän kahden liittymän kohdalla. Ne olivat täynnä koiranpaskoja.
Miksi?
Siksi, että tonttimme ohi kulkee päivittäin narun nokassa useita, jopa kymmeniä koiria. Vuosikymmenien aikana olen nähnyt yhden koiranomistajan hoitavan koiransa jätökset asiallisesti pussiin...
Totta - vain yhden.
Lumilingon siivekkeet heittelivat koiranpaskat lumipenkan päälle. Ensimmäistä kertaa olin aistivinani koiranpaskan hajun sieraimissani. Ehkä siksi, että oli plus-miinus- nolla keli...
Paikalla ollut tuttavani jäi ihmettelemään lumilingon käyttöäni ja totesi:"Jaa oot hankkinut tuollaisen."
"Kyllähän tämä on ollut meillä jo toista vuotta." totesin hänelle. "Et oo raaskinut käyttää." hän irvaili.
Kerroin hänelle, että ei ole juuri ollut tarvetta käyttöön, lumista on selvinnyt perinteisillä menetelmillä. Tosin tällekin vuodelle tämän aamun käyttö taisi olla neljäs kerta.
Jälkikäteen jäin pohdiskelemaan hänen sanomisiaan. Lumilingosta olemme keskustelleet aikaisemminkin, hän ei aamulla muistanut tai halunnut muistaa asiaa.
Lisäksi hän on varmasti nähnyt minun sitä käyttävän, mutta "piti päästä" sanomaan.
Lumet on ajeltu ja ulos katsoessani totean, että lisää tulee. Kävin hetki sitten vielä hiukan lumilapiohommissa pihalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti